keskiviikko 23. joulukuuta 2015

22. ovi valoon



                                    

                                   Jo valkenee kaukainen ranta
                                         Ja koilisest' aurinko nousee 
                                                 Ja auteret kiirehtii pois 
                                                     Kun pohjolan palkeet käyvät 

                                   Kun mennyt on yö 
                                        Kun kimmeltää kesäinen aamu 
                                                          Ja linnut ne laulelee


                                                           - Aleksis Kivi -







                Odotus on palkittu, pimeä ylämäki kuljettu. Tästä on vain yksi suunta, valoa kohti.



maanantai 21. joulukuuta 2015

21. luukku

OLEN MINÄ ONNELLINEN


On tuota onnea minulla.
Syli on täynnä sinua,
kädet ovat työtä täynnä,
maailma täynnä ystäviä.

Onni on ystävän näköinen;
ruska silmissä kytevi,
pienet siivet kantapäissä,
tanssi varpaiden nenässä.

Olen minä onnellinen,
vaikka varjoa rakastan,
hämärää puheille kutsun,
en minä päiviä pakene,
en niitä uniksi loihdi.

Onnea jokainen päivä
vaikka tuskaa puolillansa;
onnea kaikki eletty,
vaikka se polttaisi tulena.



- Matti Rossi -





sunnuntai 20. joulukuuta 2015

20. ovi valoon





Kun syksyllä peippo lähtee
ja laulu häviää
ja metsä on aivan tyhjä
niin puilla on ikävää.

Sen vuoksi tulee tuuli
ja oksia kiertelee
se tekee pesiä puihin
ja niissä humisee.

Ja kun pieniä peippojansa
puu muistaa suruissaan
niin tuulen hassu laulu
sen panee nauramaan.

Aale Tynni



lauantai 19. joulukuuta 2015

Pariisin valo, 19. pvä



Tänään joulukuun 19.pvä syntyi Edith Piaf, sata vuotta sitten.

Hänen valonsa loistaa yhä.




 Sinitaivas vaikka katoaa,
vaikka jäähän peittynyt on maa,
mua rakastat, se riittää,
kaiken muun voin unhoittaa.
Päivin öin kun tuntea mä saan,
kätes hellän mutta voimakkaan.
"Huolen ohdakkeet se niittää,
ruusut rakkauden vain kukkaan saa."







Välitä en maailmasta,
luopua voin mammonasta, jos vain sinä haluat.
Sulle vaikka tähden hankin,
kestän osan kovimmankin, jos vain sinä haluat.
Kauas kotimaasta lähden,
elän vaikka nälkää nähden, jos vain sinä haluat.
Kun et sinä luotain lennä,
kaiken muun mä annan mennä, jos vain sitä haluat.

Vaikka päivän yhden ainoan,
tietäisin mä eessä olevan,
kun mua rakastat, se riittää,
aika silloin seisahtaa.
Ikuisuus ei ole pimeää,
sini silmäis loiste siihen jää.
Kun se yhteen meidät liittää,
aikain taakse meidät rakkaus vie.



Hymni rakkaudelle (sävel Marguerite Monnot, suom. Sauvo "Saukki" Puhtila).




18. luukku


Talvella lauluja tehdä ei,
talvella tehdään työtä,
talvella tuvassa istutaan,
iltoja pitkiä iloitaan,
talvella paljon on yötä.

Talvella talossa kiirettä ei,
talvell’ on pitkät puhteet,
talvella hiljaa haastellaan,
lauluja vanhoja lauletaan,
kuulu ei isännän nuhteet.

Huurtehessa on honkapuut,
hyyteessä ikkunalaudat.
Ihmiset takkahan tuijottaa,
hiljaa hiiliä liikuttaa -
liikkuvi muistojen haudat.

Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdähän kesästä unta.

Varpuset jäätyvät oksillaan,
paksu on hanki maassa,
ihmiset kulkee ja askaroi -
mielessä lintujen laulut soi,
kellojen kilke haassa.

Sisällä siintävi taivas sees,
kukkivat kummut ja kedot,
laulavi leivot ja linnut muut -
ulkona huojuvat honkapuut,
ulvovat metsien pedot.

Kuollut on usko ja rakkaus,
jäässä on ruusurukat.
Mutta kun illalla ikkunaan
loistavi kuu tahi tähti vaan,
kauniit on hallankin kukat.

Suru on siltoja siskojen,
sääli on hallan kukka.
Talvella toistansa säälitään,
itseään sekä ystäviään:
Ystävä, ystävä rukka!

Voi sinun hullua sydäntäs,
voi sinun hullua päätäs,
tiedä en, kump’ oli hullumpi,
hullut ne vaan oli kummatki,
tarvis ol’ talven jäätäs.

Tahdoitko toivoja toteuttaa,
näitkö sä onnesta unta?
Hangessa toivojen hauta lie.
Kaikilla meillä on yksi tie.
Talvella paljon on lunta.

- Eino Leino - 


torstai 17. joulukuuta 2015

17. luukku







Koulusta en pitänyt, eikä se minusta.
Mutta ihminen rehtorin kulissin takana
ja hänen yksityiset huvinsa:
kulkee antiikkikaupat, hakee jotain
mitä varmasti tietää ei-löytävänsä -
leppäpuista ompelupöytää.
Tosinta mitä käteen kun elämä on mennyt:
inhimillinen hupsuus.

- Helena Anhava -



keskiviikko 16. joulukuuta 2015

16. luukku



Ja taivas meni edelläni minne meninkään,
ylitse vuoren sinisen ja kanervain,
ja vielä siitä mistä vesi alkoi taivas edelläni meni,
ja kun vihdoin taakse katsoin
taivasta jäi vielä taaksenikin,
aika paljon taaksenikin taivasta jäi vielä.

Viljo Kajava










tiistai 15. joulukuuta 2015

Jo 15. luukku!









Annetaan lapsille päiväksi maapallo,
kuin kirjava ilmapallo,
että he saisivat leikkiä,
leikkiä ja laulaa tähtien seassa.

Annetaan lapsille maapallo,
kuin jättiläisomena tai lämmin leipä,
että he olisivat kylläisiä edes yhden päivän.
Annetaan heille koko pallo,
että maailma edes yhden päivän saisi tuntea,
mitä on ystävyys.

Meidän käsistämme lapset ottavat maan
ja istuttavat siihen kuolemattomia puita.

Nazim Hikmet,suom. Brita Polttila












maanantai 14. joulukuuta 2015

14. valoluukku



Sen,

jonka saimme,

tuskin saimme ensinkään.
ja kadotettu tuskin poissa on.

Hyväili päivä ohimoitasi
ja yhä hyväilee.

ja kuitenkin,

kun katson, yö on tullut
ja sumun kosteus on niemen yllä

ja vesilintu eilinen
on vaiti taikka kauas lentänyt.

P. Mustapää


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kolmastoista ovi






Ilta

Kun rauhallisena tummuu ilta
ja oksien alla hämärtyy.
Kysy taivaan pitkiltä tanhuvilta
mist' on tämä lahjoitettu ilta
ja missä on tyyneyteesi syy.

Oli aivan turhaa ja tuskallista
luo salaisuuksien ponnistaa.
Se on loppumattoman louhimista,
se on pohjattomuuden luotaamista,
se on kysymysmerkkien seulontaa.

Älä kaivele mistä ja minkä vuoksi.
Ole tyhjä vain. Ole auki vain.
Suo salaisuuksien tulla luoksi
tai haipua niinkuin pilvet juoksi
yli metsän latvojen humisevain.

Suo silmien paistaa, henkien tuulla
läpi tuntosi valvovan tuokion.
Vain hiljaisella on korvat kuulla.
Kun askelet hiipivät porraspuulla
vain odottajan ovi auki on.


- Aaro Hellaakoski -






lauantai 12. joulukuuta 2015

12. luukku




Kysy hiljaisuudelta itseäsi,
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien,
joskus vuosikymmenien perästä.


Helena Anhava







perjantai 11. joulukuuta 2015

Luukku yksitoista






Salomaa on tehty, jotta siellä ei asuttais,
jotta siellä jumala yksin olla sais
astuskellen sammalmattojansa,
ympärillään koko luomisen kansa.

Meidätkin hän kaiketi mukaan tulla sois
kunhan malttaisimme jättää tärkeytemme pois,
viipyä vaistojen sälamyhkäisten ajateltavana,
huulilla hyvin yksinkertainen harras sana,

ristiriidaton tänne, jossa kuulla saa
kuinka käpy oksalta maahan putoaa,
jossa on monta pyhästi puhdasta puuta,
ihmistä jos ei, on sitä enemmän muuta.

Aaro Hellaakoski





torstai 10. joulukuuta 2015

Isäni valo, kymmenes luukku







"Sillä tämä maa on meille pyhä. Purojen ja jokien kimaltava vesi ei ole vain vettä, vaan se on meidän esi-isiemme verta.
Jos me myymme tämän maan, täytyy teidän muistaa, että se on pyhä. Teidän täytyy opettaa lapsillenne, että se on pyhä ja että jokainen häilähtävä varjo järvien kirkkaassa vedessä todistaa minun kansani elämän tapahtumista ja muistoista.

Veden solina on minun isäni isän ääni. Virrat ovat veljiämme, ne sammuttavat janomme. Virrat kantavat kanoottejamme ja ruokkivat lapsemme. Jos me myymme sinulle maamme, teidän täytyy muistaa ja myös opettaa lapsillenne, että virrat ovat veljiämme ja teidän veljiänne, ja teidän tulee kohdella niitä niin kuin veljiänne.

Tämän me tiedämme. Maa ei kuulu ihmiselle, vaan ihminen maalle. Tämän me tiedämme.
Kaikki luontokappaleet ovat yhtä kuin veri, joka liittää suvun yhteen. Kaikki luodut ovat yhtä. Mitä tapahtuu maalle, tapahtuu maan pojille.
Ei ihminen kutonut elämän kudosta. Hän on vain sen säie. Mitä hän kudokselle tekee, sen hän tekee itselleen."



Otteita Intiaanipäällikkö Seatlen vastauksesta Suurelle Valkoiselle Päällikölle 1854, kun Washingtonin Suuri Valkoinen Päällikkö teki tarjouksen intiaaneille ostaakseen heidän maansa ja lupasi antaa heille reservaatin sen sijaan.


Puhe löytyy teoksesta Indian country, Peter Matthiessen, 1979.


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Valokalenterin ysi



         Tie on kaunis, kätkössä,
               yrittää kulkea sen näköisenä kuin ei mikään.

         Ikiaikaiset koivut,
                painaumat, polveilut, mutkat.

          On kuin hymniä soitettaisiin.

        Tätä on näytä kenellekään,
                 tämän pidän itse.

                              - Helana Anhava -







tiistai 8. joulukuuta 2015

Valon kahdeksas









Missä maassa,
millä tähdellä kohtasimme,
missä metsässä huojuimme,
millä niityllä kasvoimme,
kukkien rinnakkain,
kukkivatko sielumme
samojen usvien läpi
saman ikävän kantamina



ja nyt
tällä tähdellä
tällä polulla kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissaan.



                                                                     Maaria Leinonen


maanantai 7. joulukuuta 2015

Seitsemäs valoluukku






                                                           En ma kysele:"Ikuisesti?"-
                                                           ensi yönä jo tulkoon halla!
                                                           Hehkun pelotta, tulisesti
                                                           niinkuin daalia talven alla.

                                                         Kuuma, rohkea, kirkas, hellä
                                                         olkoon tunteeni kypsä viini,
                                                         hehku kuoleman kynnyksellä,
                                                         syksyn ylpeä georgiini.

                                                             Kaarlo Sarkia

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Itsenäisyyden valo



Mielikki metsän emäntä,
Tapiolan tarkka vaimo,
Kukuta nyt koiroani,
Haukuta hakijatani,
Sisällä salon sinisen,
Korven kultaisen kuvussa!
Elä haukuta havuja,
Kuusenoksia kukuta;
Haukuta havunalaista,
Kuusenoksan istujaista!

Luo löyly etempätäki,
Kanna vainu kaukempata,
Vilullaki, vihmoillaki,
Tuiskullaki, tuulillaki,
Jotta koiran kohti juosta,
Penun julki julkotella,
Mielusassa Metsolassa,
Tarkassa Tapiolassa!



lauantai 5. joulukuuta 2015

Valoakohti 5




"Täällä tunnen jäljet:
naapurin isäntäsaapas
numero 44,
ja karvakenkä 36
ilman numeroa.
Tai kauempaakin tulleet
menneet uudella lumella.

Tievantaustan Turre
on tästä juossut
vasemmassa takajalassa
toinen kynsi kynnetön.
Koriavaaran Valkko poro.
Luppo-Eljaksen moottorikelkka
ja uloskulunut telamatto.



Mitä on kaupungin katu tämän rinnalla.
Jälkien käsiala niin sotkuinen
ettei selvää saa.
Kiire edestakaisin
ja kirjoituspaperi likainen jo aamulla."

Veikko Haakana

perjantai 4. joulukuuta 2015

Valonpisaroita neljäs



Aukaisin kirjan, siinä aukeamalla oli tämä Olavi Paavolaisen teksti:

"Siksi olkoon sydämesi nöyrä,
jotta se kuulisi kaikkien veljiesi tuskanhuudot ja sisariesi itkun,
Olkoon ruumiisi vahva kuin rauta,
ajan rautaisen voiman takoma,
olkoon ajatuksesi luja kuin teräs,
ajan terästahdon lujaksi kirkastama -
mutta sydämesi, sydämesi olkoon herkkä kuulemaan kaikki äänet
kaikista maista, kaikista roduista, kaikilta rannoilta
niinkuin taivaan ja pilvien nielemä kuultava antenni,
jättiläiskaupungin sähköisen myrskyn yllä keinuva,
sinisten, viisaiden tähtien hohteessa kimaltava."




torstai 3. joulukuuta 2015

Valokalenterin kolmas



Samotaan!

Hei, peni matkaan!


Samotaan laiteille ruskean rämeen.
Siellä syys roihua pitää,
karpalon punainen pärske on siellä,
kangashonkien suuret kuorot
ympäri rämettä laulaa.

Hei, peni matkaan!
Samotaan
syksyn roihuun, tuulien riehuun,
kumuun korkean ilman,
Metsä on tulia täynnä!
Siinnossa viimat ja kurkien lähtö!
Kohta kutsuni rämettä kiirii,'
korvalta ja louhukolta
kimpoilee kimakka haukku!



Hei, peni, matkaan!
Samotaan!


- Kalervo Hortamo -

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Valokalenterin toinen luukku



"Ei ole aivan vieras, ei ole uus
mielen pohjalla kalvava levottomuus
pois erätielle, tietämätönnä miksi,
kysymätönnä väärää-oikeaa.
Ollan tulemisessa, ollaan tapahtumaa,
kuunnellaan kukin korvansa hiljaisiksi."

Aaro Hellaakoski




tiistai 1. joulukuuta 2015

Kohti valon voittoa


Valokalenterin ensimmäinen luukku



Satoi äsken.
Enää pisaroi.
Kilahdellen jossain soi.
Kukka nukkuu.
Kukka hymyilee.

- Aila Meriluoto