maanantai 30. elokuuta 2010

Rauhallinen arki

Ollaan päästy arjen rytmiin, arkeen kuulu aamukävely sairaslomalaisen kanssa Teboilin baariin. Muu perhe jää vielä untenmaille. Arkeen kuuluu täällä kotona oleville pitkät päiväunet ja kun ilta koitaa suuntaamme tallille. Ohjelmassa on vapaata kirmailua ja välillä kavereidenkin kanssa leikkimistä ja sitten vielä hevospoluilla lenkki illan päätteeksi.
Ihana syksy, porkkanatkin ovat palanneet hevosten ruokavalioon ja Lilli nautiskee samoista apajista.
Kuulakkaat syksyn illat lähestyvät, pellosta lehahtelevat muuttomatkoilla olevat västäräkit lentoon ja Lilli kirmailee innokkaana perässä.




Viikonloppuna käytiin mökillä pyörähtämässä. Oli jo ikävä. Ikävä hienoa kesää. Loistavat päivät. Nyt on monet kauniit muistot.



Me alamme nyt pakata rinkkaa - kohti uusia muistoja!

tiistai 24. elokuuta 2010

Elämän riemu ja ilo







Pasi tuli kotiin, jihuu! Ei kamera kerennyt ollenkaan mukaan kun pariskunta kohtasi, niin vikkelät oli liikkeet. Ihan ensin piti kuitenkin hihnoissa varmistaa, ettei kuitenkaan niitä pieniä porokoira laiteta alulle.
Pasilla oli vähän asiassa miettimistä ja oli kyllä sitä mieltä että kannattas kuitenkin kokeilla!
Lilli sai iloriemu hepuleita ja Pasi... muita hepuleita.

Pasi lähtikin sitten päiväksi minun kanssa töihin. Talli-illan ja yhteisen pitkän lenkin jälkeen rauha on palannut.
Pasi kotona, Lilli terve.
Nyt voi alkaa suunnittelemaan Lillin ekaa pohjoisen reissua!

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Kalhun pentu sairastaa

...häntä hellikäämme. On hellitty, isäntä on hellinyt, jos mahdollista vieläkin enemmän kuin normaalisti. Liekö ensimmäisen kiiman stressi tai uusi bakteerikanta heitti pikkulillin pikkumasun aivan sekaisin. Eläinlääkärin ohjeiden mukaan on kotihoitoa annettu ja nyt näyttää jo hyvältä. Tänään on erityisruoka kestänyt sisällä.
Pitäisi olla ja tulla kuntoon kun ihka ensimmäinen vaellus alkaa lähestyä.

Pasi on vielä evakossa, nyt enimmäkseen ruon ripulin takia. Ettei ainakaan tartu - jos semmoinen mahdollisuus on olemassa - ja ettei Lillin toipuminen keskeydy hurjaan riemuun ja villiintymiseen ja muutenkin vain sekaisin menoon.

Lillilläkin on varmasti jo kova ikävä Pasia.





(Kuva on maaliskuuta, pentuaika oli liian lyhyt!)

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Elämän Valo ja Lumo

Viikonloppu vierähti taas aurinkoisissa merkeissä, oltiin vähän vesillä ja vähän kaupungissa. Kahta Soidinahon lasta on hauska seurailla, tulevat niin hyvin toimeen keskenään, aivan kuin olisivat aina olleet. Useimmiten ovat ihan lähekkäin, mahtuvat hyvin samaan kuvaan. Osallistuvat ahkerasti kaikkeen toimintaan isännän perässä tassutellen.
Lilli on hitusen isännästä mustasukkainen Lumolle, ja Lumokin nostaa huultaa vähän jos Lilli yrittää etuilla rapsutusapajille. Sitähän riittää, rapsutusta.






torstai 12. elokuuta 2010

Iloiset tytöt

Ihkua kun Lumo tuli kylään!
Tyttöset viihtyvät loistavasti toistensa seurassa ja sairaslomalainenkin on lumottu.
"Kun se Lumo on jotenkin niin ihana".

Minä tuskin huomaan koirien olemassaoloa. Perheemme koiranhoitaja aloittaa aamunsa tyttöstensa kanssa hiljaa poistuen metsälenkille. Herään sitten kahden vinkupillin tassutteluun sängyn viereen ja kuonolla tuuppimiseen. Joo, näistä aamuista minä tykkään. Lähden töihin ja muu osasto jää kotiin päiväunille.
Tänään töiden jälkeen lähdettiin käymään tallilla. Lumo vähän ihmetteli hevosia, mutta reippaasti katseli eikä yhtään pelottanut.
Nyt ne taas nukkuu lähekkäin. Onkohan Pasillakin Savu vieressä...

Lilliä on on kaivattu jo työpaikalla. Senkin kettu, taisi kehittää kiiman ihan vaan lomaa jatkaakseen!

tiistai 10. elokuuta 2010

Vähän outoa...

Lillillä alkoi ensimmäinen juoksuaika. Hämmentävää, miten tässä nyt pitäisi olla ja mitäs tässä nyt voi tehdä, näyttää Lilli tuumailevan.

Pasi lähti evakkoon Savun ja luokse ja sieltä saatiin toinen kiimalainen tänne.
Lumo-täti voi opettaa näitä kasvu-juttuja laspelle.
Työ sarkaa riittää. Lillin mielialat hieman vaihtelee :o))

maanantai 2. elokuuta 2010

Lillin uudet kaverit



Tunturisusi ja hänen koiransa.



Spinone spisti Lillin pieneksi.





Prinsessan palvelu pelaa, vadelmia syödään näin.

Villi koiraeläin






Villi koiraeläin pääsi lasten kesytettäväksi Leivonmäen kansallispuistoon. Telttaretkelle piti menemän, mutta edellisyön Asta kun murjoi maata ja mäntyjä, niin päädyimme sitten kuitenkin hankkimaan katon pään päälle. Löydettiinkin autiotupa-tyyppinen ratkaisu jottei retki mukavuudet liikaa ylittyisi. Ei siis Lilli päässyt vielä telttaan nukkumaan, mutta viikot vähenee ja teltta lähenee :o))

Villi koiraeläin oli huippuretkeilyeläin, paimensi lapset täydellisesti, eikä tehtävässään kadottanut yhteyttä minuun. Lapsilla oli tosiaan hauskaa kun heidän villi koiraeläin kruunasi reissun aamupusuherättelyyn.

Kiinnikin piti tietysti olla välillä tottakai, vyötäröhihnassa Lilli osaakin jo hienosti kulkea.
Tauolla odottelee kaikessa rauhassa, eikä turhia hötkyile minnekään. Juo ja syö ja nukkuu. Ihan kuin isot koirat konsanaan. Kertakaikkisen viisas eläin.







ps. yks juttu vielä. Lilli sai aamulla puhelun kotoa, ilmeisesti jollakulla oli ikävä tai jotain muuta tärkeää asiaa ;D