Villi koiraeläin pääsi lasten kesytettäväksi Leivonmäen kansallispuistoon. Telttaretkelle piti menemän, mutta edellisyön Asta kun murjoi maata ja mäntyjä, niin päädyimme sitten kuitenkin hankkimaan katon pään päälle. Löydettiinkin autiotupa-tyyppinen ratkaisu jottei retki mukavuudet liikaa ylittyisi. Ei siis Lilli päässyt vielä telttaan nukkumaan, mutta viikot vähenee ja teltta lähenee :o))
Villi koiraeläin oli huippuretkeilyeläin, paimensi lapset täydellisesti, eikä tehtävässään kadottanut yhteyttä minuun. Lapsilla oli tosiaan hauskaa kun heidän villi koiraeläin kruunasi reissun aamupusuherättelyyn.
Kiinnikin piti tietysti olla välillä tottakai, vyötäröhihnassa Lilli osaakin jo hienosti kulkea.
Tauolla odottelee kaikessa rauhassa, eikä turhia hötkyile minnekään. Juo ja syö ja nukkuu. Ihan kuin isot koirat konsanaan. Kertakaikkisen viisas eläin.
ps. yks juttu vielä. Lilli sai aamulla puhelun kotoa, ilmeisesti jollakulla oli ikävä tai jotain muuta tärkeää asiaa ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti