keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Juhlapäivä



Päiväni on koittanut!

Nyt lähdetään vauhdilla kohti kevättä. Ihan innolla, ei malta odottaa!




tiistai 20. joulukuuta 2016

Valokalenterin 20. päivä


Juhannus v. 2005. Melkein sama kun tänään, vähemmän vain lunta.


Valokalenterin 19. päivä.


Kesä yllätti souturetkeilijän. Turkasen kuuma. Päivän kuumin hetki on maattava varjossa.


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Valokalenterin 18. päivä


Välillä väistämme vastaantulijoita, minä ja kuikat.



lauantai 17. joulukuuta 2016

Valokaleterin 17. päivä


Kaksi päivää on soudettu kotirannasta kohti Kolovettä.

On tuullut kovaa, päivällä väsyttiin tuulitaisteluun ja istuttiin pitkään saaressa ja odotettiin säätiedotteen mukaista tyyntyvää iltaa.

Jatkettiin matkaa illan suussa vielä hyvässä vastatuulessa, ilta eteni ja tuuli tyyntyi. Pitkän kapean salmen rannalla syötiin hyvin, kuunneltiin hiljaisuutta. Ensimmäinen hetki koko matkan aikana kun kuulee muutakin kuin tuulen pauhun.



Jatkoimme soutamista läpi yön.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Valokalenterin 16. päivä


On toukokuun viimeinen ilta.
Vuosi on 2015, kello on 20.21.

Iltasoutumme kulkee majavan pesän liepeiltä. Lumo keulassa ei siitä hätkähdä että yllättäen veneen lähellä paukahtaa littahäntä vedenpintaan.
Lilli on noussut laitapaikan makoilustaan rauhoittamaan pikkukoiraa. Lunalle tämä oli ensi kohtaaminen majavan läiskämiseen.



ps. Minua aina hävettää kun vene on roskainen. Pahoittelen.

torstai 15. joulukuuta 2016

Valokalenterin 15. päivä


Paras ostos ikinä tuo minun soutuvene. Viepi lähelle ja kauas, siinä on aina tilaa vielä yhdelle.



tiistai 13. joulukuuta 2016

Valokalenterin 14. päivä


Paras päivä on jokapäivä, erityisen parhaita hetkiä on silloin kun paljon isoja ja pieniä ihmisiä on liikkeellä ympärillä.
Jokanen viettää päivän omissa puuhissa, kokee suuria seikkailuja. Illan tullen on rauhanhetki, kerrotaan päivän seikkailut. Oli lintu ja kala, kukka ja käärme.

Minäpä taijan kuitenkin savustaa nuo ahvenet, sanoo ukki.


Valokalenterin 13. päivä


Ja sitten on hetki kun vain istuu veneessä hiljaa ja kiittää.



maanantai 12. joulukuuta 2016

Valokalenterin 12. päivä



On elokuun aamu Myhkyrässä. Teltasta noustiin auringon lämpöön. Mustikoita ensinälkään.

Illalla istuttiin myöhään nuotiolla yksinveneilijä Veikon kanssa.
Me kolme nuotiolla, naanleipää ja runoutta. Ei maailmassa muuta sillä hetkellä. Kaikki siinä.





Päivällä nousi tuuli, siirryimme mökkisaareen ja myrskyä pitämään. Yöllä valvoimme, kuuntelimme radiosta myrskytiedotteita ja uutisia siitä kuinka monelta tuhannelta sähköt poikki. Ei vaikuttanut meihin.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Valokalenterin 11. kuva


Niinkuin elämässä, välillä paistaa ja välillä ei.
Silti etiäpäin, sano mummo ja laittoi isännän soutamaan.


lauantai 10. joulukuuta 2016

Valokalenterin 10. päivä



Tänään - soutamisen keskellä - virallinen puheenvuoro.

Nuorissa on tulevaisuus. Kuhan saa vetämälläkin.








perjantai 9. joulukuuta 2016

Valon 9. päivä


Aurinko laskee, viivytellään selällä, katsellaan auringon viimeiset säteet.
Kamera on käsillä, sanotaan; "kylläpä heti tuli viileä kun aurinko meni pois."

Soudellaan leiripaikkaan. Huomenna sanotaan sama uudestaan.


torstai 8. joulukuuta 2016

Valon 8. päivä



Oletan että tässä kuvassa juniorijalkapalloilijan eväät ovat traagisesti päässeet loppumaan kesken souturetken.


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Valokalenterin 7. päivä




Tyyny on valmiina, pieni onkija voi kallistaa päänsä levolle kun väsyttää.




Kuvan onkija on nyt tuore äiti. Hyviä veneuinia toivotamme uudelle vesien kulkijalle.


tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivä, 6. kuva



Saimi Vendelin, Lehtoniemi vuonna 60-jotain.

Joka aamu kalastamaan verkot ja katiskat katsomaan. Vene kulki hänellä meloen. Yksin hän kävi, meitä lapsia hän kelpuutti mukaan.

Hän oli mummoni ja minä olen ylpeä siitä.




Kuva: Pertti Vokkolainen,



Hyvää itsenäisyyspäivää!






maanantai 5. joulukuuta 2016

Valon 5. päivä



Haukivesi, on 70-luvun alku.

Ongella ollaan äitin ja iskän kanssa. Isoja särkiä tuli roppakaupalla. Tuli sade - laitettiin sadevaatteet päälle.
Särjistä äiti teki suolasärkeä, siitä herkkua leivälle.



Jotain on maailmassa pysyvää - vene ankkurissa ruohikon vieressä.

Vain lapset vaihtuvat, kolmatta sukupolvea tässä ankkuroidaan ahvenpaikoille.




ps. vai onko se neljäs sukupolvi jos kyydissä on lapsenlapsenlapset?!



sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Valon 4. päivä






Iloinen pieni poika virvelöimässä, kesäpäivä ja vesi kimmeltää. Uistimeen tarttuvat rantaheinätkin tuntuvat kalalta.
Ihan varmasti oli iso se joka karkasi. Haukiveellä pysyy hauki veessä.





lauantai 3. joulukuuta 2016

Valon 3. päivä







On helluntai, päivä aikaa soudella. Kevään lämpö hellii, kylmä vesi hohkailee vastaan. Tunnelma on hyvinkin leppoisa.
Soudamme Pöljien välistä. Tajuamme norpan makoilevan niemessä jota ohitamme läheltä.
Antaa veneen lipua hiljalleen ettei häiritä. Kuvia nappaillaan.
Myöhemmin sain norpalle nimen ja identiteetin, tavattiin jokusen kerran uudelleenkin.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Valokalenterin 2. päivä






Ollaan soutamassa Inarinjärvellä. Taivas tummenee ja tuulen kuulee tulevan.
Sopiva leiripaikka on siinä aivan nenän edessä.
Leirin valmistuksen lomassa kalasääski lentää vasten tummansinistä taivasta, kaartaa alemmaksi ja nappaa kalan.
Nyt muistan siihen kohtaan aivan selvän valonsäteen.

En koskaan unohda ensi tapaamista Inarinjärven kanssa.



torstai 1. joulukuuta 2016

Valokalenterin 1. päivä



Voimakalenterin laitan, voimamuistoja jaettavaksi.

Talvipäivän tasaukseen enää hetki, tämä kalenteri laskee niitä päiviä.



Toukokuun ensimmäinen souturetki, vuotta tästä on monta. Ensimmäinen yö. Nukuin nuotion vieressä, pienen kyhäämäni katoksen alla.
Muistan sen huumaavan kevään tunteen ja tyynen yön. Koivut vasta hiirenkorvalla saaressa. Kylmä aamu. Lämpökävely metsässä ja aamiainen nuotiolla.

Jatkoin matkaa.




lauantai 12. marraskuuta 2016

Järeästi marraskuuta vastaan



Kaiskunniemi, paikka josta lukenut ja katsellut kuvia. On ollut siellä takaraivossa listoilla, paikkoja joissa tahtoo käydä.
Nyt se tuli ihan sivutuotteena ja juuri niin kuin olin sen toivonutkin, syysmyrskyn aikaan. Luvattu lumisade jäi vain uupumaan, mutta ei sillä väliä.

Pielismeren keskellä oli terapeuttinen tunnelma kun tuuli puhalsi ja puhkui, niemen toisella puolella vesi tyynenä.

Avara maisema, aurinko heitti välillä valoaan maisemaan.










Marraskuu, tätä lisää!


maanantai 7. marraskuuta 2016

Kolin aamu


Nousimme auringon kanssa yhtä jalkaa Kolille.

Aurinko oli pilven takana. Maisema oli kaunis kuten aina.

Valo muuttui sinisen hetken kautta mustavalkoiseen lumipyryyn, tuuli nousi.









Näitä valoja ja näitä hartaan rauhoittavia hetkiä varten on marraskuu meille annettu.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kesän kettusaaliit




Ei mitään kuria noillakaan pennuilla!

Keskellä yötä keskellä tietä leikitään ja pompitaan.



Kesäyöt eivät ole nukkumista varten, ne olisivat luontokulkemista varten. Joitakin yöretkiä tehtiin. Ketunpojat aamuyöllä oli todellakin valvomisen arvoinen näky.

Saatiin autosta käsin pitkäänkin seurata heidän menoaa, kuvaus ei ikkunan läpi tietty ole kovin onnistunutta, mutta eipä tohdi kuvauksen takia heitä häiritä. Meillä oli kyydissä pari lasta ja salaa toivoin heille ketunpoikia nähtäväksi, joskus vaan toiveet toteutuu.








Ketunpoikien lisäksi meille annettiin muutama muukin hieno kohtaaminen ketun kanssa. Tietty vähän harmittaa kun yhdellä kertaa se kameran muistikortti onkin kotona eikä kamerassa. Noh. Kestän sen ja olen kiitollinen siitäkin näkymästä silmissä kun kettu kipsuttaa pitkin pellonreunaa tien vieressä, tulee automme kohdalle ja käy siihen kiepille nukkumaan. Aamuauringossa.



Tämäkin kettu oli rohkea, ei juuri välittänyt autosta eikä minun liikkeistä auton vieressä kun siirryin hiljaa ulos. Tien viertä etsi evästä, liikkui edestakaisin auton ympärillä.
Ja jos olisin uskonnut sen tulevan suoraan minun luokseni auton ympäri niin olisin pysynyt paikoillani enkä olisi siirtynyt oven toiselle puolelle.








Kettu aamulla kuuraisella pellolla. Olen kaiken saanut. Pitkään se etsi saalisti, peltoa ristiin rastiin.

Jotakin se välillä löysi, jotain pientä. Yhtään kunnon loikkaa se ei tehnyt. Siitähän me tietysti haaveiltiin, näkevämme ja ehkä jopa kuvaan. Ehkä seuraavan kerran, seuraava kettu.





Tyylikästä, kerrassaan. Hienon häntänsä kansa kulkee.