Ei mitään kuria noillakaan pennuilla!
Keskellä yötä keskellä tietä leikitään ja pompitaan.
Kesäyöt eivät ole nukkumista varten, ne olisivat luontokulkemista varten. Joitakin yöretkiä tehtiin. Ketunpojat aamuyöllä oli todellakin valvomisen arvoinen näky.
Saatiin autosta käsin pitkäänkin seurata heidän menoaa, kuvaus ei ikkunan läpi tietty ole kovin onnistunutta, mutta eipä tohdi kuvauksen takia heitä häiritä. Meillä oli kyydissä pari lasta ja salaa toivoin heille ketunpoikia nähtäväksi, joskus vaan toiveet toteutuu.
Ketunpoikien lisäksi meille annettiin muutama muukin hieno kohtaaminen ketun kanssa. Tietty vähän harmittaa kun yhdellä kertaa se kameran muistikortti onkin kotona eikä kamerassa. Noh. Kestän sen ja olen kiitollinen siitäkin näkymästä silmissä kun kettu kipsuttaa pitkin pellonreunaa tien vieressä, tulee automme kohdalle ja käy siihen kiepille nukkumaan. Aamuauringossa.
Tämäkin kettu oli rohkea, ei juuri välittänyt autosta eikä minun liikkeistä auton vieressä kun siirryin hiljaa ulos. Tien viertä etsi evästä, liikkui edestakaisin auton ympärillä.
Ja jos olisin uskonnut sen tulevan suoraan minun luokseni auton ympäri niin olisin pysynyt paikoillani enkä olisi siirtynyt oven toiselle puolelle.
Kettu aamulla kuuraisella pellolla. Olen kaiken saanut. Pitkään se etsi saalisti, peltoa ristiin rastiin.
Jotakin se välillä löysi, jotain pientä. Yhtään kunnon loikkaa se ei tehnyt. Siitähän me tietysti haaveiltiin, näkevämme ja ehkä jopa kuvaan. Ehkä seuraavan kerran, seuraava kettu.
Tyylikästä, kerrassaan. Hienon häntänsä kansa kulkee.
Hienoja kohtaamisia. Tuo tien viertä kulkeva näyttää erityisen pitkäjalkaiselta. Hyvässä karvassa kaikki.
VastaaPoista