Mökki jo vähän viileä illallisen lämmityksen jälkeen. Herään ja tajuan että on kirkasta, on aamu.
Joku nuttu niskaan ja kalsarit jalkaan ja ulos äkkiä, pian. Aurinko, tyyni ja usva.
usva valuu ja liikkuu mantereeelta kohti vettä ja katooa kauniisti liikehtien kohti taivaita.
Taivaalta kuuluu hanhiparvien ääniä. Näen niiden lentävän korkealla metsän päällä. Ääniä kuuluu pitkään.
Ihmeellinen joutsenen ääni ja kaksi jotenkin outoa hahmoa lentää toiselta puolelta vastavalossa.
Ajattelen aamukahvia, vettä kiehumaan ja evästä esille. Siinä vaiheessa kuuluu tikan naputus, sitä on käytävä katsomassa. Se on käpytikka, valkoselkäistä ei ole nyt näkynyt tontilla.
Asetun ulos istumaan kahvini kanssa, kuppi jää jäähtymään pöydälle kun hiivistelen pitkin rantaa katsomaan ihmeellistä kujerrusta. Pientä hienoa, kuin kyyhkynen. Se on närhi, rääkäisee itsensä tunnettavaksi ja lentää äkkiä pois näkyvistäni.
Teeri aloittaa vaimean kukerruksen ja palaan kahvini äärelle. Tinttien parvi touhuaa mäntyjen latvoissa ja käyvät hanakasti laittamieni siementen kimppuun. Punarinnan sirputus kuuluu pensaikosta ja pian se jo tuleekin touhukkaasti näkyville ja vipeltää välillä maassa, puunrungoilla ja oksilla, kaikkialla yhtä aikaa.
Varis huutelee männyn nokassa pitkän aikaa, ihan selvästi se matkii välillä korppia. Pitkään viipyi ennenkuin tajusin että variksesta sekin ääni lähtee.
Ihmeellinen hieno, tyyni hiljainen aamu. Ja kun suljin silmäni auringon lämmössä kuulin vain lintujen siipien pyrähtelyä ympärillä.
Ja minä juttelin niille tinteille.
Ja sitten me soudettiin.
ps. Ne ihmeelliset joutsenet olivat kanadanhanhia, tässä kotimatkan katsomo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti