Aamu

Puhelin herätteli, ikkunasta avautuna näkymä kannusti nousemaan vaikka toverin korvan vieressä huuteleva puhelin ei aiheuttanut hänessä elonmerkkejä. Helposti olisi voinut kääntää kylkeä ja jatkaa ihanaa unta. En todellakaan ole aamunlintu matoja nappailemaan.

Onneksi herättiin ja siirryttiin tunturin päälle aurinkoa odottamaan.

Ei yksin oltu, jotain Peltsipyöräilijää siellä kuvattiin.

Sydän kylläisenä käytiin vielä täyttämässä masukin aamiaspöydässä ja siirryttiin vielä nokosille jotta jaksetaan kotimatkaa taittaa.


Matkailuasenteella huruteltiin Hepokönkäällä ja siitä pieniä teitä kotia.

Päivällinen nautittiin Ristijärven uimarannalla. Tajuttiin että hittovie, meillä on tästä vajaa kaksi tuntia Iisalmeen ja pikkupoikien jalismatsi alkaa juuri silloin.
Siihen loppui maisemavauhti ja kiisimme kohti mummokatsomoa. Täydellinen päätös tälle roadtripille.