Kysy hiljaisuudelta itseäsi

Pyysin runosielulta runoa.

"Ei elämäntaitoa voi opettaa, se on opeteltava itse hitaina hitaina vuosina, ja kun luulet jotain oppineesi, vuodet käyvät lentämään. Kai se on niin tarkoitettu: juuri kun vieras alkaa viihtyä, tulee hyvästelyn aika.

Elämä toteutuu meissä, nainen työssä ja lapsissa, ei kenenkään tarvitse lähteä itseään toteuttamaan. Paljoa et tarvitse: hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset, järjestys on tämä jotta luopuminen helpottuisi.

Kysy hiljaisuudelta itseäsi, kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut, se vastaa kyllä kun maltat odottaa, joskus vuosien, joskus vuosikymmenien perästä."

Kirjoitti Helena Anhava.

Ilmatilassa ruuhkaa

Niin, pientä innostusta ilmassa. Heillä ja meillä.

Kun uusi joutsenperhe kaarsi pellolle en voinut olla miettimättä että olikohan siinä iloinen kohtaaminen jo ennestään tuttujen kesken.

Osa joutsenista ei kiinnittänyt tulijoihin mitään huomiota, toiset eivät olleet pysyä nahoissaan. Ilolta ja riemulta, jälleennäkemiseltä se minusta näytti.

Hanhet hakeutuivat kauemmalle pellolle, parvi toisensa jälkeen ne pudottautuivat maisemaan.

Toiselta suunnaltaa saapuu kurkia ja toiselta pellolta nousevat joutsenet ilmaan. Katseellee riittää katsottavaa.

Kesäperhoset myöhässä, muuttajat ajoissa. Luontotuijottajalle paljon antia.

Hyvää huomenta!

Tuleeko se syksy sieltä

Pikkuvarpunen kurkottelee ruokailupaikan lähistöllä ja miettii mitäs tänään syötäisiin, joko syksyn tarjoilut alkavat.

Orava vaihtaa turkkiaan talveksi.

Sudenkorennot ja perhoset lentävät kuin kesäisessä auringonpaisteessa.

Kokonaismaisema näyttää syksyltä, vaikkei sitä lämpötilasta tunne.

Metsässä kulkiessa tuli hiki.

Istuskellen ja kuunnellen.

Lapsuusilo tulee kärpässienestä ja tuo muistot sieniretkistä. Neulasten peittämä polku Linnansaaren kuusikossa, äippä sielä kumarassa kulkien rouskujen perässä. Minä muistan eniten lintujen äänet ja palokärjen nokittamat kannot.

Ja nyt voi todellakin sanoa että lapsuuden metsä oli erilainen - ei ollut hirvikärpäsiä.

Pieniä nokkia ja lyhytnokkia

Pienillä retkillä.


Lintutornin maisemissa oli hiljaista, harvakseltaan hanhitokat kaakattivat kohti etelää.

Pienet sinitiaiset touhusivat kaislikossa. Vahingossa sain melkein tarkan kuvan kovassa tuulessa.

Läksin assistentin kanssa hanhien perään pelloille.

Ensin löysimme enimmäkseen joutsenia ja muutama hanhi.

Sitten löydettiin asiantunteva kaveri jutulle ja saatiin kuulla että olimmekin löytäneet lyhytnokkahanhia!

Olisinkos edes muistanut sellaisia olevan olemassa, no en.

Löydettiin sitten valkoposkien yöpymisjärvikin, koko syksyn oli mielikuvissa miettinyt miltä se näyttäisi - kelluva hanhilautta vedessä.

Se kuulosti ja näytti hienolta. Kuvahan on... nuo mustat pisteet tuolla vedessä.

Ihan pienesti vaan hirvittää jo kun ne lähtevät, syksyn suuri luontonäytelmä on ohitse.

Syksyn pöytä on katettu

Olin yötä torpalla järven rannalla. Aamulla menin heti ensimmäisenä ulos kuten tavallisestikin, kirveellä paloittelin koirille lihaa. Tämä on tärkeä tieto koska sen vuoksi minulla ei ollut kameraa mukana. Väärin tehty.

Kalkatus kuului ja ainakin satapäinen hankitokka matkusti aivan matalalla rantaviivaa seuraten, kerkesin heille kunniaa tekemään rantaan.
Parempi aamunavaus kuin aikanaan peruskoulun yläasteella.

Koko yön on satanut kaatamalla, aamulla sade vaimenee, on tyyntä ja hämyä. Sumua ja tihkusadetta.

Kameran otan esiin ja tepsuttelen ulkona, aina jostain kaukaa kuuluu muuttavien hanhien ääniä.

Sisällä sentään maltan juoda kahvit, mutta näen kun koirat selvästi ilmaisevat taivaalla olevan liikettä. Siirryn takaisin ulos ja näenkin ison parven liihottavan kaukana metsän päällä.



Tuuli nousee, on vaihtanut suuntaan ja niin myös hanhiparvet tulevatkin vastakkaisesta suunnasta ja saan nyt kameran kanssa ihalla tyylikästä ohilentoa.
Ne äänet. Ne äänet. Syksyn paras musiikki.

Sauna on lämmin, sade on yltynyt. Ropisee oikein kunnolla.

Sadeuintiin silkkiuikun kera.

Sitten ihminen on valmis iltavuoroon töihin.

Kukka ketutukseen

Kiukkupäivä.

Hetki metsässä ja kesantopelto pelasti päivän. Kukkaisterapiaa tikkuiselle mielelle.

En sitten kuitenkaan tehnyt soppaa kenellekään tuosta.