Olin yötä torpalla järven rannalla. Aamulla menin heti ensimmäisenä ulos kuten tavallisestikin, kirveellä paloittelin koirille lihaa. Tämä on tärkeä tieto koska sen vuoksi minulla ei ollut kameraa mukana. Väärin tehty.
Kalkatus kuului ja ainakin satapäinen hankitokka matkusti aivan matalalla rantaviivaa seuraten, kerkesin heille kunniaa tekemään rantaan.
Parempi aamunavaus kuin aikanaan peruskoulun yläasteella.
Koko yön on satanut kaatamalla, aamulla sade vaimenee, on tyyntä ja hämyä. Sumua ja tihkusadetta.
Kameran otan esiin ja tepsuttelen ulkona, aina jostain kaukaa kuuluu muuttavien hanhien ääniä.
Sisällä sentään maltan juoda kahvit, mutta näen kun koirat selvästi ilmaisevat taivaalla olevan liikettä. Siirryn takaisin ulos ja näenkin ison parven liihottavan kaukana metsän päällä.
Tuuli nousee, on vaihtanut suuntaan ja niin myös hanhiparvet tulevatkin vastakkaisesta suunnasta ja saan nyt kameran kanssa ihalla tyylikästä ohilentoa.
Ne äänet. Ne äänet. Syksyn paras musiikki.
Sauna on lämmin, sade on yltynyt. Ropisee oikein kunnolla.
Sadeuintiin silkkiuikun kera.
Sitten ihminen on valmis iltavuoroon töihin.
Jotenkin se ailahtaa sydänalassa kun näkee hanhien ylilennon ja kuulee niiden huudot. Haikean kaunista.
VastaaPoista