Perinteiset juhlat kylätalolla, kakkutaiteilija oli loihtinut kauneutta pöytään.
Pöytä notkui antimistä.
Lapset leikkivat yhdessä, aikuiset juttelivat niitä näitä ja kalastusta.
Välillä leikittiin pihalla lasten ja koiran kanssa ja jatkettiin sitten kahvin juontia.
Lapsi sai nimen.
Tervetuloa Emma, kuusi poikaa odottavat sinun kasvavan ja yhtyvän leikkiin.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Kuvansinjoki
Kuvansin joki on minun kotirantani.
Vanhempien polkupyörän tarakalla istuen salaiseen paikkaan koivun katveeseen pesulle ja uimaan. Vilttikin ja eväät.
Ne salaiset koivut ovat siellä rannassa yhä ja mietin kuinka pieni onkaan pitänyt olla ihmisen joka on siinä jännittäen istunut ja mahauintia opetellut. Muista aivan tarkkaan sen pienen kivien muodostaman "altaan" jossa saimme olla.
Ihan pienenä silloin.
Isompana lapsena mattopyykille siihen yleiselle laiturille, jossa samalla koko kylän pentuset oltiin uimassa, aivan kosken yläpuolella.
Jännittävää silloin.
Nyt ihmettelee miten siinä pystyi uimaan, vatsa kiviä viistäen ja vastavirtaan voimattomasti taistellen ja kivikkoisessa pohjassa kahlaillen, terävät kivet sattuivat jalkapohjiin ja varpaisiin.
Muistan sen yhden isomman kiven jonka jälkeisessä kuopassa oli hiekkapohja. Rantamatalassa vesikasvit tuntuivat ällöiltä paljaalla iholla.
Salakkaparvet tulivat laiturin taakse virrattomaan kohtaan lepäämään.
Silloin joki oli suuri ja salaperäinen, alkoi jossain kaukana, koski oli pelottavan suuri ja vesi jatkoi matkaansa mutkitellen jonnekin kauas.
Jossain vaiheessa ukkila ja mummola sijaitsi joen rannalla, silloin pidettiin sukujuhlat joen rannalla aurinkoisella niityllä ja saunottiin rantasaunassa.
Nyt joki on pieni ja kesy, mattolaituri on maalla ja yleinen uimaranta hiekkoineen muualla.
Nyt tiedän mistä joki alkaa ja minne se päättyy, jaksan kävellä rantaa pitkät matkat. Talvella sieltä löytää koskikaran ja nyt keväällä se on tarjoaa pysähdyspaikan muuttaville vesilinnuille.
Kalamiehet ja -naiset tavoittelevat kevätsäyneitä.
Joki elää edelleen ja on olemassa aivan uudella tavalla.
Kaunis, arvokas, ainutlaatuinen Kuvansinjoki.
Vanhempien polkupyörän tarakalla istuen salaiseen paikkaan koivun katveeseen pesulle ja uimaan. Vilttikin ja eväät.
Ne salaiset koivut ovat siellä rannassa yhä ja mietin kuinka pieni onkaan pitänyt olla ihmisen joka on siinä jännittäen istunut ja mahauintia opetellut. Muista aivan tarkkaan sen pienen kivien muodostaman "altaan" jossa saimme olla.
Ihan pienenä silloin.
Isompana lapsena mattopyykille siihen yleiselle laiturille, jossa samalla koko kylän pentuset oltiin uimassa, aivan kosken yläpuolella.
Jännittävää silloin.
Nyt ihmettelee miten siinä pystyi uimaan, vatsa kiviä viistäen ja vastavirtaan voimattomasti taistellen ja kivikkoisessa pohjassa kahlaillen, terävät kivet sattuivat jalkapohjiin ja varpaisiin.
Muistan sen yhden isomman kiven jonka jälkeisessä kuopassa oli hiekkapohja. Rantamatalassa vesikasvit tuntuivat ällöiltä paljaalla iholla.
Salakkaparvet tulivat laiturin taakse virrattomaan kohtaan lepäämään.
Silloin joki oli suuri ja salaperäinen, alkoi jossain kaukana, koski oli pelottavan suuri ja vesi jatkoi matkaansa mutkitellen jonnekin kauas.
Jossain vaiheessa ukkila ja mummola sijaitsi joen rannalla, silloin pidettiin sukujuhlat joen rannalla aurinkoisella niityllä ja saunottiin rantasaunassa.
Nyt joki on pieni ja kesy, mattolaituri on maalla ja yleinen uimaranta hiekkoineen muualla.
Nyt tiedän mistä joki alkaa ja minne se päättyy, jaksan kävellä rantaa pitkät matkat. Talvella sieltä löytää koskikaran ja nyt keväällä se on tarjoaa pysähdyspaikan muuttaville vesilinnuille.
Kalamiehet ja -naiset tavoittelevat kevätsäyneitä.
Joki elää edelleen ja on olemassa aivan uudella tavalla.
Kaunis, arvokas, ainutlaatuinen Kuvansinjoki.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Nyt tuli kiire
Otsikon voikin jo tässä vaiheessa muuttaa muotoon, äsken oli kiire.
Ei nyt enää. Löysinkin tuon kuva ja sepäs olikin kiva.
Tein tänään kevään viimeisen työvuorolistan itselleni, laskin aamuja, niitähän on enää miellyttävän vähän.
Yritän olla kiljumatta.
Laitoin uuniin ensimmäisen annoksen vaellusevästä kuivumaan. Aloitan sohvalle rinkkakasan keräämisen.
Lupaan tehdä myös vielä yhden koulutehtävän.
Hymyilyttää.
Kuva on Rauhalahdesta ratsastusleiriltä, aamusta iltaan hevoselämää, voisikos muutta heppatyttö toivoa.
Ei nyt enää. Löysinkin tuon kuva ja sepäs olikin kiva.
Tein tänään kevään viimeisen työvuorolistan itselleni, laskin aamuja, niitähän on enää miellyttävän vähän.
Yritän olla kiljumatta.
Laitoin uuniin ensimmäisen annoksen vaellusevästä kuivumaan. Aloitan sohvalle rinkkakasan keräämisen.
Lupaan tehdä myös vielä yhden koulutehtävän.
Hymyilyttää.
Kuva on Rauhalahdesta ratsastusleiriltä, aamusta iltaan hevoselämää, voisikos muutta heppatyttö toivoa.
Tunnisteet:
heppatyttö,
ratsastusleiri,
Rauhalahden ratsastuskoulu
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Sunnuntai puuhasteluja
Haukivesi, Hietavirta tänään.
Vettä oli jäällä, jään alla, ilman jäätä ja satoi päälle.
Metsässä lauloi peipponen.
Tulomatkalla katselin autosta kun koskelot pitivät soidinta Voinsalmella. Telkkä jäi jalkoihin.
Vettä oli jäällä, jään alla, ilman jäätä ja satoi päälle.
Metsässä lauloi peipponen.
Tulomatkalla katselin autosta kun koskelot pitivät soidinta Voinsalmella. Telkkä jäi jalkoihin.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Jäljillä
Pääsiäisen aika tarjosi vielä hienot talviset olosuhteet ja uusi jäälle satanut lumi antoi mahdollisuuden seurata sitä elämää joka useimmiten pysyy päivisin piilossa.
Teeret pitivät soidinta jäällä. Teerikukko on laskeutunut jäälle ja lähtenyt siivet lunta viistäen ottamaan tonttia haltuun. |
Hirvet olivat edelleen liikkuneet vilkkaasti, yksin ja ryhmissä. "Takavarvaskin" näkyy hienosti. |
Tässä se oli keskellä jäälaukeutta ilmeisesti säikähtänyt jotakin ja vaihtanut nopeasti suuntaa ja askellajia. |
Kalasääsken pesä odottaa vielä hetken asukkaitaan, näyttäisi olevan remontin tarpeessa tuo koti. |
Norppaan liittyvät havainnot kirjataan välittömästi muistiin. Miellyttävä avotoimisto. |
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Kevät ja talvi
Aprillipäivän kunniaksi heitin huijauksen jota en kyllä itsekään uskonut kenenkään uskovan; että viettäisin kotipäivän sisätöissä. Joo, ei.
Pistäydyin puistossa ulkoilemassa, ihan urheilumielellä, ihan oikeilla latusuksilla. Jäällä oli niin lentävä keli hiihtoon, kuin alamäkeen ja varsinkin kun suurimman osan matkasta Lilli avitti vauhdissa. Tuli ahnehdittua kilometrejä, mutta kun pääsi vauhtiin niin ei olisi malttanut lopettaa. Nyt on lihaksissa lupaava tunne aamuisesta jäykkyydestä. Tämä olikin peräti talven toinen kerta luistelusuksilla. Kausi uhkaa jäädä kovin lyhyeksi, hiihtämisen olisi voinut kuulemma aloittaa hieman aiemmin.
Lilli on loistava vetokoira, vielä kun se paluumatkalla jossain vaiheessa yhytti tuttujen pilkkijöiden jalanjäljet kohti autoa, niin uupunut perässäroikkuja sai vain heittäytyä muna-asentoon kun Lilli otti loppukirin täyteen laukkaan.
Varsinainen asiakin oli käydä katsomassa kuinka missä vaiheessa on rantojen kevät. Pian olisi aika lähteä norpan pesäpaikkoja tutkailemaan kunhan kinokset sulavat ja näyttävät salaisuutensa.
Vapaaehtoinen täällä odottaa sopivaa suhdetta ilmoille ja suunnitelluille vapaapäiville. Maisema näyttää juuri nyt keväältä ja talvelta.
Linnut olivat tänään lokit ja pulmuset!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)