Kotikuutti

Liekö Itämeren hylkeiden terveiset kiinnostaneet kun heti saareen päästyäni souturetkellä tuli norppa tervehtimään.

Aivan sananmukaisesti se tuli, minä olin jo soutamassa kotirantaan kun huomasin viiksipään uivan aivan suoraan venettä kohti.

Päivitettiin siinä kuulumiset ja liityin seuraan. Norppa sukelteli pieniä pyrähdyksiä ja minä soutelin samaan suuntaan.

Välillä viikset väpättäen se nousi pintaan aivan veneen lähellä ja uiskenteli lähemmäksi, katseli suoraan meitä kohti.

Meillä tarkoitan tässä itseäni ja kahta koiraa, joista nuorempi kohtasi ensikertaa norpan näin läheltä, pientä urinaa ei voinut estää ja sen selvästi norppakin kuuli ja muutaman metrin päästä veneestä kääntyi närkästyneenä pois. Viuhtaisi räpylällään moiselle käytökselle.

Norpalla oli leppoisa hetki, se kellutteli ja leikitteli. Ei ollut kiirettä.




Auringonlasku Haukivedellä ja norppa retkikaverina. Ei ollut kiirettä minullakaan.

Sinne lähti, selälle syvemmille vesille. Sukellukse pitenivät ja vielä kaukaa näin hahmon sukellukset ja pintaannouset.
Minä käännyin kotirantaan ja toivottelin kalaonnea.

Jäljillä

Pääsiäisen aika tarjosi vielä hienot talviset olosuhteet ja uusi jäälle satanut lumi antoi mahdollisuuden seurata sitä elämää joka useimmiten pysyy päivisin piilossa.

Teeret pitivät soidinta jäällä. Teerikukko on laskeutunut jäälle ja lähtenyt siivet lunta viistäen ottamaan tonttia haltuun.

Hirvet olivat edelleen liikkuneet vilkkaasti, yksin ja ryhmissä. "Takavarvaskin" näkyy hienosti.

Ilveskissan jäljet yhytettiin jäällä, huomion kiinnitti jäljille pudonnut karvatuppo, joka oli peuran tai hirven karvaa. Seurattiin jälkiä pitkän matkaa ja karvoja löytyi jatkuvasti, löytyi myös jälkiä siitä kuin se oli laskenut kantamansa evään maahan ja vaihtanut sen kantopuolta, välillä viistävä jälki kulki tassujen vasemmalla ja välillä taas oikealla puolella.

Tässä se oli keskellä jäälaukeutta ilmeisesti säikähtänyt jotakin ja vaihtanut nopeasti suuntaa ja askellajia.

Siihen se kissa on istahtanut kaivamaan jotain. Mitään ei näkynyt. Takatassun jäljetkin näkyivät hienosti. Karvakin on taas tippunut kaivonnon ympärille. Meidän piti luopua jälkien tulkitsemisesta kun ne suuntasivat suoraan lakeuden poikki ja aurinko alkoi laskea. Piti jaksaa takaisin omille kulmille. Hyvää matkaa ilves!

Siirryttiin siitä sitten saukon jäljille, tuli niin hyvä fiilis. Se oli luisunut pitkiä matkoja, se on ollut hauska näky. Pitkän matkan se sekin jäätä pitkin kulkenut. Avantoja oli vielä harvassa. Näillä jäillä se käyttääkin hyväkseen norpan tekemiä avantoja. 

Kalasääsken pesä odottaa vielä hetken asukkaitaan, näyttäisi olevan remontin tarpeessa tuo koti.

Norpan räpyläinen on siinä, makuupaikallansa.

Saimaannorpan pesimärauhaa ei saa häiritä. Tämä kuva on otettu häiritsemättä norpan elämää, luvallisen pesänlaskennan yhteydessä

Ikävä kyllä ihmiset eivät aina ajattele, mitä voikaan olla sen hienon kinoksen alla

 josta hiihdetään ja haetaan mäenlaskun iloja. Moottorikelkoillakin on tietysti hienoa ajella ja katsella läheltä rantamaisemia, mutta Saimaan vesillä olisi tosi tärkeää muistaa aina se lumikinoksen mahdollinen asukki.

Ulkoapäin sitä ei voi huomata, mutta kyllä norppaäiti säikähtää kun joku täräyttää hiihtää katolta.

Norppaan liittyvät havainnot kirjataan välittömästi muistiin. Miellyttävä avotoimisto.