Liekö Itämeren hylkeiden terveiset kiinnostaneet kun heti saareen päästyäni souturetkellä tuli norppa tervehtimään.
Aivan sananmukaisesti se tuli, minä olin jo soutamassa kotirantaan kun huomasin viiksipään uivan aivan suoraan venettä kohti.
Päivitettiin siinä kuulumiset ja liityin seuraan. Norppa sukelteli pieniä pyrähdyksiä ja minä soutelin samaan suuntaan.
Välillä viikset väpättäen se nousi pintaan aivan veneen lähellä ja uiskenteli lähemmäksi, katseli suoraan meitä kohti.
Meillä tarkoitan tässä itseäni ja kahta koiraa, joista nuorempi kohtasi ensikertaa norpan näin läheltä, pientä urinaa ei voinut estää ja sen selvästi norppakin kuuli ja muutaman metrin päästä veneestä kääntyi närkästyneenä pois. Viuhtaisi räpylällään moiselle käytökselle.
Norpalla oli leppoisa hetki, se kellutteli ja leikitteli. Ei ollut kiirettä.
Auringonlasku Haukivedellä ja norppa retkikaverina. Ei ollut kiirettä minullakaan.
Sinne lähti, selälle syvemmille vesille. Sukellukse pitenivät ja vielä kaukaa näin hahmon sukellukset ja pintaannouset.
Minä käännyin kotirantaan ja toivottelin kalaonnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti