Koska tänävuonna ei tunturit kutsu kesäkuussa niin päätettiin lähteä porukalla vesille.
Neljä päivää, kolme koiraa, oho... ei tämä enää rimmaakaan. Yksi soutuvene ja yksi kajakki.
Lämpimän ja tyynen jakson jälkeen sää muuttui navakaksi pohjoistuuleksi ja lämpöasteita oli melkein kymmenen. Aiottuna lähtöiltana myöhään illalla oli sen verran pienempi aallokko että päästiin moottorilla ja kajakilla mökkisaareen.
Tupauduimme siihen sitten pariksi päivää muiden askereiden ääreen, kuten sääennusteiden seuraamiseen.
Pohjoisentuulen antaessa myötävauhtia pääsimme intoa puhkuen liikkeelle. Lilli otti asemansa veneen laidalla, ettei suinkaan jo vähän pitkästynyt tähän alkuvalmisteluun.
Kuleksimme pitkinpoikin, puikkelehtien pienissä saarten väleissä, omilla mansikkapaikoilla. Hiljaista oli. Ai niin, avokadopasta olikin näppärä retkiruoka kun tehtiin avokado-osuus lähtiessä rasiaan valmiiksi.
Illalla leirissä paneuduttiin kukkiin ja kokkailuun sekä lämpimään pukeutumiseen. Oli kyllä tajuttoman kylmä kun valittiin leiripaikka tuuleen, koska tyynessä taas itikoita oli niin paljon ettei pysty olemaan. Illan mittaan tyyntyi ja saattoi käydä iltauinnillakin.
Aamulla oli herätys kukonlaulun aikaan, joka on paikallista aikaa klo 4.00. Oli luvattu tyyni pilvetön aamu. Sipakasti vain taas kaikki vaatteet päälle ja soutuvene vesille. Luonto oli aivan täysin hiljainen, tuuli nousi ja pilvetkin päättivät ajautua auringon eteen. Syötiin aamiainen veneessä ja ajauduttiin aika pian takaisin telttaan unten maille.
Ja katso! Kun toinen aamumme koitti oli lämmin! Lämmin tuuli piti hyttyset loitolla. Me kirmasimme onnellisina t-paita päällä ja kiitimme kaikkia mahdollisia tahoja tästä ikiroudan jälkeisestä lämmöstä.
Jatkoimme matkaa, haluttiin nähdä onko kalasääski kivipesällään. Pesä oli mutta ketään ei missään näkynyt.
Meillä oli kesä melkein koko päivän. Jossain vaiheessa tuuli tyyntyi täysin ja kelluimme lämmössä keskellä selkää. Sitä kesti ainakin vartin!
Siitäpä sitten tuuli jälleen yltyi ja pilvet jo uhkailivat sateella ja myrskyllä. Salomon tulee sieltä hurjasti kohti itä-suomeakin.
Piti varmistaa töihin pääseminen ja suorinta tietä kotosaaren kautta siiryttiin kaupunkiin. Loma kuulemma loppui.
Jätettiin jäsen Minna pitämään vahtia saareen. Ehkä saamme tästä viikon ajanjaksosta raportin toisessa yhteydessä.
ps. aamulla teltassa ponnahdan pystyyn ja hädissäni kyselen ystävältä pitääkö minun tänään olla jo töissä. Ei kuulemma, voin jatkaa unta.
Onko kysymysessä siis liian pitkä vai liian lyhyt loma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti