Pari päivää saaressa

Kevät otti hurjan lähtökiidon ja vilahti ohitse Tanskan matkan aikana.

Saareen päästyäni oli jo kesän tuntu. Vesi uimalämmintä ja luonto rauhoittunut jo aloilleen.

Kaikki tuttua ja turvallista. Kuikat olivat, pienet linnut olivat ja kuutin kohtaaminen oli suurenmoinen lahja.

Silmäni ovat ruvenneet huomaamaan perhosia. Facebookissa on aivan huippuhieno perhosryhmä, sieltä kumpuaa innostusta havainnoida hieman tarkemmin lentäviä kaunottaria.

Tämä metsämittarikin on varsin yleinen perhonen, en muista aiemmin huomioieeni.

Pursuhopeatäplät olivat aktiivisti lennossa metsäaukolla. Osa niistä oli jo puolisonsa löytänytkin.

Katsoin ensin kauempaa että jopas on hämmästyttävä perhonen. Siinä olikin kaksi.

Sen verran häiriintyivät minusta että lennähtivät edelleen yhdessä ylemmäs männyn oksalle. Pahoittelen.

Innostuin kovasti kun tapasin tämä kauniin ja harvinaisen kalliosinisiiven. Mukava löytää kameran avulla noille pienillekin nimi.
Kalliosinisiipi on Suomessa rauhoitettu laji. Viihtyy maksaruohoilla, sitähän noilta kallioilta löytyy.

Valkoselkätikka paljasti itsensä äänehtimällä, käväisin pikaisesti lähettyvillä varmistamassa äänen lähteen. Uskon että oli siellä pesäpuuhissa.

Soutelen usein aivan rantoja pitkin, metsään näkee ja metsän äänet kuuluu. Itse on hiljainen kulkija, eikä linnut ohitse lipuvasta veneestä häiriinny.

Kukkia kävin katsomassa metsäniityllä, tulin nopeasti takaisin vesille. Metsä on hyttysten valtaama, ilman hyvää suojausta ei voi olla kuin hetken.

Väsymättömat retkikumppanit. Aina valmiina.

Soudin auringonlaskuun.