Syksyllä ensilumien aikaan näin Kämärin koskella viipyilevän joutsenperheen. Enpä uskonut että jäisivät koko talveksi.
Perhe on ollut talven ilo ja olen ihan ylpeä siitä että meille ovat jääneet ja ovat saaneet rauhassa turvassa elää keskellä kaupunkia.
Tuntuu että ihmiset ovat ottaneet omakseen ja paljon on ihastelijoita ollut virralla.
Joutsenet elelivät ja söivät valmiiksi katetussa pöydässä sorsien syöttöpaikalla. Talven aikana tulivat tutuiksi ja sitä aina katsoi tavatessaan että ahaa koko perhe tallessa, hyvä juttu.
Yrjö Kokko kulki 40-luvulla lapin kairoja etsien ja toivoen löytävänsä edes yhden joutsenen pesän. Jos ette ole lukeneet vielä hänen kirjoittamaansa kirjaa Laulujoutsen, niin lukekaa se.
Joinakin päivinä oli hellyyttävä näky on kun yksinäinen sorsa oli lyöttäytynyt joutsenet joukkoon.
Poikaset alkavat muuttua harmaasta valkoiseksi. Välimatka vanhempiin pitenee. Kevään tuomia uusia joutsenia jo lentelee Varkaudessakin.
Pian hyvästelemme talviasukkaat. Jospa syksyllä taas tavataan.