Sorsien talviruokintapaikalta pyrähtää naakkaparvi lentoon.
Talven ilo on kävelyt kotikaupungin koskialueilla, paljon askeleita, paljon harmaita päiviä, mutta kuitenkin aina jotain elämää sieltä löytää.
Rastaita on talvehtinut täällä, pihlajanmarjat ei näytä enää kovin herkullisista. Siitä vielä niitä on maisteltava, ei auta muu.
Oravia ollut vähän, niitä oikein kaivannut. Iloistuin aina kohdatessa.
Koskikaroja löytyy monelta virralta kaupungin keskustan lisäksi.
Tilhiä on ollut koko talven ajan, ovat viihtyneet myös ruokinnalla. Tiedän, mummolassa niitä on kymmeniä.
Koskella veden vähetessä pinnalle jäävät jääkimpaleet hehkuivat sinisinä.
Saukkoja tapaa usein, harvoin hyviä kuvia ennättää saamaan. Ei tästäkään sellaista tilannetta kehkeytynyt, tämä iso yksilö ui kohti konepajan rantaa. Sinne jonnekin katosi matkaansa jatkaen. Minua kutsuivat jo työt.
Kirkkaina pakkaspäivinä harakat hykertelevät koivujen latvoissa. Supiset kevättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti