lauantai 1. syyskuuta 2018

Hiekkapuhallus Hailuodolla




Kävinhän minä elokuussa Hailuodossakin, työmatkalla olin.

Kuuman automatkan jälkeen vallitseva sana oli myrsky! Olipa se hieno tuuli. Kävellä piti etukenossa, kuvaaminen oli hankalaa koska tuuli riepotti kameran putkiloa.
Luonnetta vaati kävellä dyynien läpi rantaan koska hiekkapuhallus pisteli miljoonin neuloin kaikkialle missä paljasta ihoa oli.

Myrskyähän olin aina Hailuodolta toivonut. Nyt sen muistan pitkään, lämpimän meren ja vavisuttavan tuulen.












Aivan mahtavaa, mahtavinta oli kun tajusimme että tuonne tyrskyjen sekaan uskaltaa mennä - ei uimaan, mutta seisomaan ja antaa aaltojen vyöryä ylitse. Vesi oli lämmintä, sai nautiskella vaikka olihan se myös vähän jännittävää, oli aikamoista myllerrystä.

















ps. Emu - tulipahan nähtyä. Varsinkin kuultua, hieno bassoääni sillä on.