Mielenrauhassa

Hiljakseen ajeltin, maisemoiden ja poroja pongaillein. Listalta oli nyt päätetty ruksia pois Riisitunturi.

Osuttiin Posion K-kaupalle huikopalaa ostamaan. Sanna toi kaupalta hyvää lämmintä ohrarieskaa. Sitähän me voin kanssa kuola valuen naposteltiin tienposkessa kun lapsi laittoi viestin että Posiolta pitää ehdottomasti ostaa K-kaupan rieskaa. Kerrankin tottelevainen äiti.
Se oli hyvää. Kannattaa ostaa.

Oikiasti ensimmäinen pitkä stoppi jarrut kirskuen tuli siinä aiheessa kun Livojärven rannalla kipitti jotain kumman valkoista, ei västärikki.

Sitä ihailimme, aikanaan selvis sen olevan pulmusirri. Erikoisen kaunis lintu olikin.

Koska matkassa oli flunssatoipilas niin Riisillekin autoilimme ytimeen, niin lähelle tunturia kuin autolla pääsee.
Silti se yllätti.
Aika monta autoa. Kovin oltiin jo valmiiksi tunturissa. Piti hengitellä.

Käveltiin siitä sitten ylös, ihasteltiin. Nautittiin väreistä ja maisemasta.

Saatiin hiiripöllö. Kiitos. Arvostan.

Tajuttiin siellä kulkiessa että jos menee kohteeseen, siellä voi olla muitakin.

Lähdettiin takaisin kohti teitä jossa vastaantulija on harvinainen näkymä...

Ajateltiin sitten että panostetaan seuraavan aamun valokuvaukseen ja noustaa nopeasti lakanoista ottamaan aurinkoa vastaan jossain korkealla. Missä tunturi ja helppous? Vastaus on Iso-Syöte.

Niipä päädyttiin tietenkin Pikku-Syöttelle. Oih, hyvä palvelu, hieno paikka.

Syöte otti meidät hyvin kauniisti vastaan.

Kuusamo odottakoon siellä kaikessa rauhassa, otetaan seuraavan kerran suorasihti sinne.