Järeästi marraskuuta vastaan

Kaiskunniemi, paikka josta lukenut ja katsellut kuvia. On ollut siellä takaraivossa listoilla, paikkoja joissa tahtoo käydä.
Nyt se tuli ihan sivutuotteena ja juuri niin kuin olin sen toivonutkin, syysmyrskyn aikaan. Luvattu lumisade jäi vain uupumaan, mutta ei sillä väliä.

Pielismeren keskellä oli terapeuttinen tunnelma kun tuuli puhalsi ja puhkui, niemen toisella puolella vesi tyynenä.

Avara maisema, aurinko heitti välillä valoaan maisemaan.

Marraskuu, tätä lisää!