Savonlinnan hemmottelujuhlat

Vietin taas ystävien kanssa viikonlopun Savonlinnassa luontoelokuvien parissa.
Minä tykkään, tykkään elokuvista, tykkään Savonlinnasta, tykkään ystävistäni ja tykkään siitä miten hyvin juhlat on järjestetty.

Tunnelma lähtee ihmisistä, järjestelyporukasta.
Elokuvien esittämispaikat on mainioita, Olavinlinnassa on tunnelma jo olemassaan.
Satamateltassa esittettävät elokuvat saavat lisämaustetta ulkoa kuuluvista äänistä, jotka joskus sattuivat hyvinkin kohdalleen elokuvan kohtauksen kanssa.

Sekin oli hyvä että nyt osa näytöksistä oli elokuvateatterissa. Oli monta näytöstä yhtäaikaa valittavana, se on mukavaa pohtimista kuinka oman ohjelmakarttansa rakentaa.
Mehän nimittäin katsotaan elokuvia! Todellakin. Kaikki mahdolliset, ruokatauko pitää tarkkaan suunnitellla, mihin se mahtuu.

Oli muutama elokuva jonka olin jo aiemmin nähnyt, mutta ne kuvat kyllä kestivät toisen tai kolmannenkin katselun. Tavarataivas oli mielenkiintoinen ja todellinen rinnastus tuli kun sen jälkeen katsoi Paananjärven kylästä kertovat dokumentin Missä hepo, sinne reki -elokuvan.

Minusta oli tietysti mukava seurata elokuvaa joka kulki omissakin maisemissa Linnansaaren kansallispuistossa, uudet tekijät kanootillaan kulkivat norppaa etsimässä. Nuo "kaupunkihipsterit", kuten yksi tekijöistä luonnehti.

Nuoria tekijöitä, uusia näkökulmia ja intohimoa, sitä kolmen päivän elokuvissa näkyi.
Luontosuhdetta voi tarkistella monella tavalla, mikä se oma on, onko joku oikeampi kuin toinen.
Meidät nämä kysymykset saivat keskustelemaan omista näkemyksistä.


Savonlinnan maisemat tekevät kokemukseen ainakin toisen kerroksen lisää, kerman kakun päälle.

Ville Leinonen sai meidät vielä istumaan iltaa festariklubilla Puijo-laivalla.
Laivan katto lennähti ilmaan kun Ville aloitti eikä laskeutunut sieltä ennen aamua.

Viimeisen biisin Ville esitti ulkona laiturilla. Olihan siinä tunnelmaa.