Soutaminen on tänä kesänä jäänyt vähille, liian vähille, sen huomasin kun yhdeksi yöksi lähdimme illan katveessa liikkeelle.
Soutaminen on luonnollista, nautinnollista. Liikkumisen laji, josta eniten nautin.
Illan aurinko lämmitti ja valaisi kalliot, päädyimme kallion kainaloon hiekkarannalle uimaan ja eväitä nauttimaan. Patonkia, juustoa ja viiniä.
Jatkoimme matkaa auringon painuessa matalalle.
Aika kaivaa kamerat esille.
Yövyimme kauniilla hiekkarannalla, seuranamme pari saksalaista melojaa. Muutaman vaihdettujen englanninkielisten lauseiden jälkeen vaivuimme yhteiseen hiljaisuuteen nuotiotulen ympärillä.
Yö oli lämmin, päivä oli kuuma. Kesän kypsymisen tunne, täyttyminen, elokuun helteillä on olo kuin saisi jotain extraa, vielä auringonlämpöä ja veden tuntua iholle.
Luonto sanoo, ota nyt, nauti ja muista. Korjaa talteen tämä lämpö joka on vedessä ja kallioilla, hiekassa jalan alla.
Tauolle varjoon, osuimme suoraan kuoleman rannalle. Joku ennen meitä oli rivittänyt hirven luut kauniisti hiekalle.
Iltapäivän kuumuudessa soutelimme pitkin suuria selkiä että edes pieni tuulenvire osuisi kohdalle. Menimme yhtämatkaa purjeveneen kanssa joka pysyi takanamme. Ei tuullut. Ei.
Kuuma! Uimaan! Vastaan tuli kanootti jossa koiralle oli viisaasti laitettu päivänvarjo. Hyvä idea.
Osaankohan keksiä jonkun muun ilmaisun kuin ihana vuorokausi. Paljon mahtuu lyhyeen aikaan. En osaa.
Ihana vuorokausi!
ps. joku pinkeyspoliisi väittää että laavun tulisi olla paremmin pystytetty.
