Vihdoinkin saa haukkua!

Pieni porokoiran taimi ilostui silmät sumeaksi ja korvat kuuroksi päästessään tosi töitä opettelemaan.

Lilli on tosi rohkea, vauhdikas ja äänekäs - hyvät paimentamis ominaisuudet siis kasassa.
Ensimmäisellä aitakerralla paimentaminen oli enimmäkseen jahtaamista, intoa oli kuin pienessä kylässä, mutta pikku hiljaa hommaan tuli ajatustakin mukaan.
Kiitos siitä kuuluu erityisesti eräälle hirvaalle, joka ei sai kyllikseen perässä roikkujasta ja vaihtoi osia - nyt Lilli määräsi suunnaan ja hirvas vauhdin.
Se oli jännittävää, Lilli ei antanut hirvaan kuitenkaan lopullisesti pelotella itseään, vaan aina uudestaan lähti kuuliaisesti porojen perään vaikka tätä ko. yksilöä komenteli vähän kauempaa. Välillä pattitilanteessa kävi kauniisti pyytämässä meitä ihmisiä apuun.

Kolmannella aitakerralla ensimmäisen kerran kimittävä haukku oli muuttunut voimakkaamaksi ja joku kerta malttia riitti olla ryntäämättä niin että tokka hajoaa.
Hienosti kyllä lähti aina noutamaan sitä tokasta eronnutta poroa.
Tuli luoksekin pyydettäessä ja rauhoittui paikalleen odottelemaan.
Kovasti teki tyttö töitä, vaikka väsytti ja vähän pelottikin hirvaan käsittelyn jälkeen - taisi siinä vähän kopara kolauttaa selkään.

On siinä sulattelemista pienelle päälle.

Opastajamme sanoi että kyllä Lillistä paimen tulee, tästä on hyvä jatkaa!
Tarviiko joku iloista paimenharjoittelijaa, poroja anyone?!