Aamun varhainen mato

Hyvä että joku ääni herättää aamulla varhain, Lillin kiljui pallopelin iloissa ja piti kammeta sängystä ylös. Meinasin kiljua takaisin että antakaa ihmisten nukkua, mutta en kerennyt kun tuli niin kaikenlaista. Se valkoselkäinen tikka lennähti rantakoivuun. Vihdoinkin sain siitä näppäyskuvan todisteeksi, kun joku epäilee minun näkyjäni :o)

Sitten pitikin jo rientää laiturilla aamupalalle ja tarkkailla uivia ötöjä. Tämä pieni tikkuhauki oli jo niin kovasti hauki, siinä missä muut kalanpoikaset menevät parvessa ja näyttävätkin ihan poikasilta - niin tämä lipui hiljakseen vaanien ja asettui välillä kaislan alle väijyyn.

Punarinnan poikanen liikkui varovasti rantakivien ja pajupuskan tuntumassa. Pieni höppänä, kovasti se kaiveli maasta jotakin syötävää ja oli vielän kovin peloton maailman vaarojen suhteen.

Parasta tässäkin on se että tuo sukulaku -kaksikko seuraili tätäkin kuvausnäytelmää ja minua ja poikasta aivan muutaman metrin päästä eikä tehnyt elettäkään hätyyttäkseen pientä poikasta.

Viisaat, parhaat koirat!