Näin olen oppinut huomaamaan. Sitkun muuttuu nyt hetkeksi.
Omatoiminen veneretki merellä on ollut niistä yksi. Siellä me sen teimme, vuokrattiin vene, soudettin ja ajettiin moottorillakin ulapalla. Tuolla jossain toisella puolella Italia.
Mentiin ainoaan saareen eväille ja uinnille. Sillä hetkellä en olisi halunnut olla missään muualla. Se on se hetki johon palaan näin marraskuussa.
Mainingit keinutti pientä purkkiamme. Olin täydellisen onnellinen.
Kun katsoin laineiden kuvia ja lopussa luin tekstin "olin täydellisen onnellinen", mieleeni palautui hetki, jolloin tunsin samoin. Aloin miettimään, montako kertaa olen saman tunteen elämäni aikana kokenut. En montaakaan... nekin hetket ovat olleet joko laineilla hitaasti lipuvan veneen sylissä tai muualla, missä vesistöä on näköpiirissä. Vesi, se vaan rauhoittaa...
VastaaPoistaSamoilla ajatuksilla ollaan.
Poista