Kanootilla kotikulmilla

Kuvansinjoki on kotijokeni, nyt meloin sen ensi kertaa elämässäni. Oli jo aikakin.

Välillä on hyvä muistuttaa itseään omien lähipaikkojen hienoudesta ja mahdollisuuksista. Tänään melottiin Osmajoen alajuoksulta Honkapirtin kohdalta aina Haukiveden puolelle Kirvesniemeen saakka.

Osmajoen pätkä on kaunista, kuin syvällä erämaassa, vanhoja puita ja hiljaisuutta.

Päästyämme Ruokojärven lintuparatiisiin sai kanootti kellua vapaana kun siirryimme eväiden pariin, tietysti. Olihan me ainakin vartti jo melottu.
Järvellä oli vielä melkoinen kuhina lintujen osalta, kurki nousi lentoon vierestämme, pahoittelemme häiriötä. Kelluvat ruokolautat olivat täynnä kahlaajia. Ruskosuohauka pyydysteli ruohikon reunassa. Joku kerttunen räksytteli jo myös rannoilla.

Oli lämmintä, aurinkoa ja kanootissa paljaat varpaat. Pitkään, pitkään sai kanootti lipua omaan tahtiinsa.

Tuttu Hanhankaulan uimaranta ja kävelymaiset ohitettiin nyt vettä pitkin. Lapset olivat uimassa ja muutaman aikuinen nautti hillitysti lämmöstä kauampana nurmella.

Valtatie 23-sillan ali siirryttiin Mula-järvelle, josta heiluteltin kanootista Tyynen ukille, hän ei meitä huomioinut. Heti oli vähän tylsä osuus kun oli tuttu järvi, tuttu talven hiihdoista.

Jälleen valtatien sillan ali, luusualla oli jälleen huima määrä vesilintuja. Sillan alla rohkea sorsa.

Joki virtaa sen verran nopsasti tällä hetkellä että minunkin oli laitettava kamera pois ja pidettävä mela toiminnassa.
Kuvansinjoki on kaunis, hieno, monenlaista maisemaa mahtuu muutamaan kilometriin. Maja pulahti veteen kanootin kohdalla.
Ja taas sillan ali, asutukseen. Odotettiin innolla koskea, tulihan se sieltä!
Kunno kuohut oli ja Sini edessä sai pärskeet iholleen ja tuntea aallot kanootin keulassa.

Kuvansinjoen suisto on hienoa asuntoaluea, kuin suuremmissakin joissa. Laitureita, veneitä ihmisiä puuhastelemassa rannoilla.

Melonta päättyi tehtaanpiippujen näkemiseen. Pitäisi tajuta että Varkaus on myös melojan paratiisi, täällä voi tehdä monenlaisia retkiä, ympyräisiäkin ja päätyä kanootilla vaikka päivädrinksulle terassille.

Ehkä teemme senkin.

 

Niin, se yksi mies rannalla kysyi että tulitteko maita pitkin koskimutkassa. Hah! No, ei todellakaan.