Huh hellettä

Saaripäivät kuluivat hellettä väistellessä, kuuma on kun koirat väistävät aurinkoa sisätilaan. Lillin vakiopaikka on taljana takan edustalla, viileällä tiililattialla.
Siitä on nopea siirtyä tarvittaessa ulos tarkistamaan kauempaa kuuluva äänimaailma.
Lilli on oppinut yhdistää nenätökkäisyyn myös voiman niin että kiinni olevankin oven saa auki. Sehän ei meistä ihmisistä ole kovin mukavaa.
Tänään lilli ryntäsi ulos tarkistamaan rääkymistä joka kuului kun harmaalokki yritti siepata koskelon untuvapoikasen, onneksi tällä kertaa poikanen säästyi tarmokkaan emon ansiosta.
Luonnossa lintujen laululuritukset ovat vaihtuneet poikasten sirkutukseen tai vanhempien viesteihin poikasilleen. Kirjosieppo ja sinitiaspoikueiden lähdettyä pöntöistä on punarinta vallannut äänimaiseman - heillä on vielä ruokinta kesken. Tarmokas tititys kuuluu aamusta iltaan.

Illalla myöhään kuuntelimme yhdessä neljän sorsanpoikasen piipitystä kaislikossa, heillä olikin hyvä olla, kolme aikuista oli lastentarhan tätinä.

Poislähdön ääni oli ukkonen, möyrysi jossain kaukana. Toi tuulen, muttei virkistävää sadetta. Lötköttely jatkuu kaupungissa.