Herään, viipyilen vielä peiton alla, totean sään olevan pilvinen. Nousen, keräilen jotain vaatteentapaisia kangaskappaleita päälleni.
Lilli vienosti muistuttaa aamuruoasta, että nälkä jo olisi. Muistan että yöllä heräsin siihen kun Lilli nousi uh-sanoen sohvalle katsomaan ikkunasta ylös. Jotain hajuja tuli pieneen nenään. Jos olis ollut näköhavainto niin se olisi aiheuttaut toisenlaisen reaktion. Kuutamoyöt tulossa joten saatetaan pian jotain nähdäkin. Ainakin jänikset elävät tuossa selän takana heille on siellä talvieväänä ollut majavan kaatama haapa.
Niin, tämä aamu. Avaan oven, kuulen joutsenten äänen. Lillikin kuuntelee. Tajuan niiden lähenevän. Nappaan kameran ja huomaan joutsenparin lentävän aivan jäänpintaa pitkin, ylittävät laivaväylän ja tulevat kohti.
Lentävät vauhdilla ja määrätietoisesti kohti luotoa jossa kesällä usein lepäilevät. Ne huutavat, riemua huutavat.
Sydämessäni läikähtää. Joutsenet pysähtyvät jäälle, voi sitä huutoa. Katselemme niitä Lillin kanssa.
Tunnen ilon ja lämmön ja riemun - Lilli ehkä lähinnä miettii että joko sitä ruokaa...
Tulivat katsastamaan ympäristön, vielä pieni salmessa oleva sula ei niille riittänyt. Lähtevät pois. Tervetuloa takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti