Aika saaressa on loppusuoralla. Lopullisesti iso järvenselkä aukesi tänään. Jäätä on vielä pohjoisrannoilla ja lahdenpohjissa.
Reipas itätuuli on ajanut jäälautat venerantaani, joten tänään soutuvene on levännyt. Eilen illalla päästiin jo pienelle soudulle.
Yksi ihmisen parhaista paikoista on kyllä soutuvene, sen sanon.
Tämä saarikevät on ollut intensiivinen kokemus. Olen elänyt omassa kevätkuplassa, luonto on hellinyt. Minulle on suurella kauhalla tarjoiltu luonnon kauneutta. Valot, värit, tuoksut on juuri sitä mitä toivoin kokevani.
Eräänä päivänä sulaa vettä oli niin paljon että tunsi veden tuoksun. Kuiva, lämmin kangasmetsä tuoksuu kesältä. Puupinolla tuntee puiden tuoksu ja kun kirves halkaisee tervaspuun niin sitä on pakko tuoksutella.
Valot, aah. olen tilassa jossa kaikki myllertää. Valokuvia on runsaasti, on vain kuvattava. Vielä ei voi jäsentää kokemuksia eikä kuvia.
Jään värit eri vuorokauden aikana olivat aivan maagista. Sellaista en ole päässyt aiemmin kokemaan. Kuu oli valaisemassa monta yötä, jäällä hehkui.
On ollut lämmintä, tyyntä, on laitettu kevättä koko rahan edesta, hidastettuna.
Olen niin täysin ollut tässä luonnossa mukana että aivan väsyin, parina päivänä on välillä pitänyt rentoilla tietokoneella ja hömppäohjelmilmien äärellä - toki niin että ikkunasta näkee ulos.
Kuuntelen radiosta Reijo Taipaleen muistoksi hänen aiemmin tehtyä haastattelua. Tajuan että mökillä tunnelmailtoihin on monta vuotta liittynyt heinäkuu, täysikuu ja tangomarkkinat radiossa, niitä kaihon hetkiä jotka hieno tanngo voi tarjota.
Nyt tänään Satumaa saa minulle aivan uuden merkityksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti