Maisema muuttuu, valo muuttuu. On ensimmäisiä kohtaamisia ja viimeisiä tapahtumia. Niin, aivan kuin elämässä. Onhan täällä yksin ollessa tullut myös tunteita ja ajatuksia.
Luonto näyttää päivittäin kuinka uuden tuleminen vaatii muuttumista, luopumisen ja sen hyväksymisen osana luonnollista elämän kulkua.
Pikkujuttuja, pikkutapahtumia jotka ovat osana arkea, jotkut vähän piilossa. Joskus se hetki on kaivelteva ruovikon seasta. Rukkaset käteen ja etsimään. Toisena hetkenä ne onnenpipanat tarjoillaan kultalautasella suoraan eteen, mutta niihin ei kannata luottaa eikä jäädä odottelemaan.
Onni on sitä että huomaa kun onni koputtaa ja on valmiina aukaisemaan oven.
Maailma on kuitenkin kaunis jokaisena päivänä. Muutoksen huomaa kun katselee kokonaiskuvaa ja hitusen vertaa päiviä taaksepäin
Saaren viimeinen jääpuikko sulaa.
Hyvin kauniisti kirjoitettu ja ihania kuvia, etenkin tikka ja kimalainen. <3
VastaaPoista