Onni on hyvä ystävä

Onnelliset ystävykset saivat viettää muutaman kesäisen päivän yhdessä.

Juhannustaikoja

Viikon saariloma päättyi, siirtymisen kiristystä helpotti retkeily kukkaisniityillä.
Kiitos Sini ihasta kuvasta!

A niinkuin agility

P niinkuin putki = viuh!, myös teiden ojarummut molempiin suuuntiin
H niinkuin hyppy = "mitä sä mamma vihdoit niillä käsilläs, hyppään joo, kun vaan näytät minne ja juokse lujempaa"
K niinkuin kiipeä = ihan varmasti, minne vaan ja miten vaan
R niinkuin rengas = joo, mikäs mennään seuraavana
O niinkuin odota = täh? miks pitäs?
J niinkuin jipii, hyvä Lilli!
Hau niinkuin hau, hau!

Arvokas ja hillitty

Nappailen valokuvia koirista tosi paljon, tuotokset eivät suinkaan ole läheskään aina julkaisukelpoisia.
Pasista saa arvokkaita ja hillittyä kuvia, niistä tykkään. Pasi hakeutuu itsestään juuri sopiville paikoille ja pysyy aloillaan.

Entäpä Lilli, ei varmaan, ei mitenkään pysähdy se paikalleen siksi hetkeksi että hidas kamera ennättäisi sen todistaa.
Minun visioni ja Lillin liike eivät kohtaa.
Tässä Lilli istuu kauniina jäkälikössä.

Tässä Lilli sulautuu metsän rauhaan.

Jos se sattuu hetken istumaan, niin on sillä ainakin korvat tötteröllä.

Ei siitä ehkä arvokasta ja hillittyä kuvaa saa, mutta illalla myöhään väsyneenä sentään suloisen ja söpön.

Mauri, mitä sä teet?

Charmikas naapurin herrasmies Mauri mäyräkoira on Lillin rakas ystävä. Kun Mauri näkee Lillin lähestyy hän hyvin määrätietoisestin pysähtyy sijoilleen eikä varmasti liiku ainakaan pois päin askeltakaan.
Maurilla on jo vähän huonojakin päivinä, mutta Lilli läheisyys saa hännän vipattamaan ennennäkemättömällä tahdilla.
Lilli arvostaa suuresti tätä gentlemannia eikä hypi eikä rieku tavatessa, teiniaikoijen ylenpalttinen ilosta kiljuminenkin on vaihtunut hillittyyn tervehdykseen maahan painautuen ja siitä vähän kuonoillansa toisiaan tökkien.

Niin, Mauri - sydänvika ja polvet kipeinä. Mauri, mitä sä teet!

Mauri!

Rattoisaa äitinpäivää!

toivottaa Lilli ja Lillin lapset...

... suklaasuut.

Liilukan eka pyörälenkki

Se kävi niin, että ensimmäiset sata metriä Lilli kuvitteli tämän olevan joku paimennustyyppinen sessio, sen jälkeen pieni laittoi vetokoira-asetuksen päälle - korvat taakse, kieli roikkumaan ulos suusta ja sitten mentiin lujaa.
Parin kilometrin jälkeen päätti sitten ravailla loppuverryttelun rauhassa fillarin vieressä ihan kuin ois aina niin tehnyt.

Tämä pieni eläin rakastaa juoksemista!