Karkalin luonnonpuisto

Niemi sijaitsee tässä majapaikkamme vastapuolella, vettä pitkin hetki vain, mutta autolla piti ajella muutamia hetkiä sinne päästäkseen. Luonnonpuistoon ohjaavia viittoja löytyi vasta siinä viimeisillä metreillä, sitä ennen piti osata ihan itse tulkita karttaa löytääkseen oikean risteyksen. Ehkä sinne ei liikaa halutakaan kulkijoita.
Kuljeskelin polkuja, ihan pisintä reittiä on kerennyt, ilta painoi päälle.

Mustarastas hallitsi äänimaailmaa, käpytikka lennähti näkyville. Paikan tunnuslintu pähkinähakki seuraili kulkuani jossain takavasemmalla, eikä välittänyt esittäytyä.

Paikalla olleen torpan muistona on enää niitty.

Polulla lötkötti jättimäinen ukko-etana!

Paluumatkan niityillä rusakot ja ketut olivat liikkeellä.

Suloista

Karkalin luonnonpuiston parkkipaikalle oli suloista menoa kun Lilli löysi Sulon ja toisinpäin. Oi, ne kävivät niin hyvin yhteen ja leikki sujui heti ensi silmäyksellä.
Olivat niin sävy sävyyn väreissäänkin.
Nopeuskin oli sitä luokkaa ettei kamera ehtinyt ihan mukaan.

Terveisiä Sulolle ja kiitos kivasta leikkituokiosta. Toivottavasti luolassa näkyi paljon lepakoita :o)
Kun tulette Savoon luontoretkille, niin otetaan uusiksi!

Paimenkoirat Astraliasta ja Suomen Lapista olivat kuin kaksi marjaa.

Virkistyin fillarilla

Tähän voisi tottua, varhaiseen aamukävelyyn, uintiin ja etenkin valmiiseen aamiaiseen. Tänään aamupäivän virkistystä lisäsi vielä hieronta.

Iltapäivällä vuokrasin fillarin ja laajensin reviiriä.

Harakan poikaset oli hypänneet pois katajapesästänsä ja hyppelehtivät pusikosssa, piilosta leikkivät. Huvittavan näköisiä otuksia ilman kunnon pyrstösulkia.

Joko mä sanoin että ruoka on hyvää!

Iltakävely

Sateen jälkeen oli paljon noita etanoita.

Huvikummussa

Jokukumpu tämä on, tämä meidän virkistysloman paikka. Ja kyllä muuten loma toimii, pitää se minkä lupaa - aamulla seiskalta silmät auki, kävelylle Lillin kanssa, aamu-uintiin, vesijumppaan, aamiaiselle, kävelylle, lounaalle... Olen niin virkeä että ei tule päiväunimatti kylään, vaikka odottelin.

Täällä on kaunista, ikivanhoja lehtipuita, pieniä kujia, laululinnut konsertoivat. Mä luulen että en tarvitse mennä ohjattuun rentoutumishetkeen, olen jo siellä.

Saakohan tämmöisten leikkipäiväunien jälkeen mennä päiväunien jälkeiselle herätys kahville Vanhan Piian herkkulaan?

Kohti vuorotteluvapautta

Se oli se yksi päivä helmikuussa kun päätin että nyt on aika lopettaa sitku ja aloittaa nytkyllä.

Olen aina nauttinut kävelymatkoista töihin, kun se niin harvoin on mahdollista.

Tänäänkin käveltiin Lillin kanssa, ihan kaikessa rauhassa ja tunnustelin tätä tunnetta.


Nyt se alkaa - reilut viisi kuukautta vapaata.

Työhuoneen puutarhassa kukkivat valkovuokot.

Jättiahven

Sain elämäni suurimman ahvenen katiskalla. Kolme katiskaa tarjosivat monen kilon jättiahven saaliin.
Aikani katselin täyttä kala-astiaa ja sitä suurinta ja kauneita n. kilon painoista ahvenjärkälettä.
En voinut tapppaa, en ajatella syöväni.
Laskin sen takaisin veteen ja vapauteen. Kasvakoot vielä ja tehköötpä paljon ahveniä lisää.
Nyt tiedän että siellähän se uiskentelee.
NO, ehkä se ei ole ainoa sen veden jättiläinen, mutta vapauttamisesta tuli hyvä mieli.

Hetken ihmeteltyä otin sitten pari seuraavaksi suurinta vain syötäväksi ja laskin muutkin jättiläiset pois.

Enpä olisi uskonut että seuraavana päivänä katiskoissa oli taas samanlainen jättisaalis, nyt jo otettiin vähän kotiin evästä mukaan ja siitä riitti jaettavaksikin.

Muutamassa perheessä on suu napsanut savustettuja ahvenia maistellessa.