Vilkas retkisatama

Tuntuu ihan kesältä, rannan sopukat olivat hetken täynnä veneitä. Kulkijat suuntasivat kukin omiin suuntiinsa, metsiin ja luodoille, selille kellumaan.

Olin kaunis ja ei yhtään liian kuuma helle päivä täällä vetten äärellä. Tuuli oli tänäänkin virkeä.

Nyt rauhoittuu iltaan, kuu nousee ja hiljaisuuden rikkoo vain kalan pulahdukset rannassa.

Voi sarvi, sehän on jaakko!

Hienot sarvet! Pituutta noin pyykkipojan verran, se oli mittatikkuna.

Aitoo meinkiä!

Mummon mökin viehättävässsä ilmapiirissä, retkellä Aitoossa.

Villi puutarha, lehmät laitumella vieressä, pääskyset pesimässä räystään alla. Todellinen kuvakirjan idylli, nurmi paljaalla jalalla.
Sauna lämpimäksi ja veivikaivosta vettä. Sade vilvoitteli kylpijöitä löylynoton välissä. Polku ja emäntä kaivopolulla.
Sama, mutta niin eri kuin omalla saarimökillä.

Kiitos Aitoo, kirkastuimme tällä, tämä oli meille juhlaa!

Kiitos hyvää!

Sateet ja aurinko vuorottelevat, tuuli kääntyilee ja voimaantuu pilvien mukaan.
Eilinen illan souturetki päättyi lyhyeen kun saaren takaa kuului kuin junan tulo. Tuli vauhdilla huiman musta pilvi, samalla aallot vauhkoontuivat. Airot saivat kyytiä takaisin kotirantaan.
Vesi nousee luvattoman paljon edelleen, ampiaiset ovat tehneet mökin yläseinään reiän ja asuvat siellä. Yksi niistä taisi tökätä Lilliä anturaan. Sori ampparit, taidan myrkyttää reiän kotiin lähtiessä, saatte muuttaa muualle!

Äänimaailmaa hallitsee aaltojen loiske rantaan, metsän sisällä kuului pikkuhaukan kiikitystä ja näin sen lentoharjoituksissa puiden latvojen välissä.
Ikkunan takana pöntössä on myöhäinen tintin poikue vielä sirkuttamassa; kuoriutuivat vasta muutama päivä sitten.
Rantasipi lentää iltaisin kalliolle, äänen kuulee kun on hetki hiljaisempaa tuulta.


Niin se vaan pian betoninorppakin lähtee uimaan, kun vesi tulee iholle.

Kynttilät voi sytyttää aikaisin.

Mustikoita ja sinikoita

Aivan ovat erivärisiä. Kaikki löytyneet tummat yksilöt olivat myös paljon suurempia.

Työ ja huvi ihan samassa paketissa

Erikoiskuljetus liikkui norppien ihmeteltävänä. Terassi muuttui laituriksi ja sai kyydin uuteen kotiin.
Kesäpäivän työ aurinkokalliolla välillä eväitä syöden, ohikulkevaa liikennettä katsellen ja pohjoistuulen viileydestä nautiskellen.

Yksi urakkanainen kipaisi aina tauon tullen metsään kanttarelleja poimimaan.

Tämmöinen kupariputki osui silmään lehten seasta. Kaunis, kaunis väri!
Vaskitsa pakeni urakkaamme rauhallisempaan maastoon.

Kirjapäivä!

Tuo pieni ihminen syntyi maailmaan reilut kahdeksan vuotta sitten.

En ehkä ihan ensireaktiona, mutta pian sen jälkeen aloin ostella pienille pojille sopivia seikkailukirjoja, odottaen päivää jolloin hän oppii itse lukemaan.

Aivan yllättäen tajusin tänään, että se päivä on tässä ja nyt.

Lapsi lukee kirjoja! Ihan itse. Tarina, kertomus, mielikuvitus.
Kokonainen uusi maailma aukeea.

Tänään ojensin lapselle kassillisen kirjoja.




Mika ja Seitatunturin arvoitus, (Jouko Varonen)

Taikarumpu kertoo, (Leena Laulajainen)

Ruska-Heikin Taikakopteri, (Nanny Ritamäki)


Ernset Thompson-Seton:
Harmaakarhun elämäntarina
Hiekkaharjun hirvi


Tikan kannel – (Einari Vuorela)

Lintu ja poro, (Esko-Pekka Tiitinen-Tuula Tiitinen)

Tämänkin kirjan ostin vuosia sitten pelkän nimen perusteella, eipä mennyt pitkälti harhaan.

Lintumiehen perhe, (Eleanor Estes)


Vielä jäi hyllyyn Nopsajalan seikkailuja ja Veikko Haakanan nuorten kirjoja.

Ja kirjastossa on aina poistomyyntejä!