Hailuoto jällehen

Perhe on paras, matkaseurakin. Vietiin äiti ja iskä hääpäivänsä kunniaksi matkalle Hailuotoon.
Siinä saa kätevästi monta asiaa, on melkein ulkomailla, risteilykin tulee siinä lautalla hoidettua ja eksoottisia tapahtumia tulee kuin luonnostaan tässä seurassa.

Tajusin että viime vuonna olin juuri samaan aikaan Luovolla. Taitaa olla lohtupaikka jos ei tule lähteneeksi pohjoiseen ruskaan, meri korvaa sen kyllä aivan hyvin.

Mitenkä se on niin että Hailuodossakin paistaa aina aurinko!

Kelpaisi minulle myrskykin, sitä pitänee kalastella sitten joskus myöhemmin syksyllä.

Treffit Tepparilla

Vihervarpusia jälleen tapaamassa Tepparin kulmilla. Tällä kertaa minulle annaettiin lisäksi suruvaippa.

En tullut surulliseksi.

Syyslämpö

Oli lämmin, aurinkoinen päivä.

Ihmisellä loma.

"Runous ja Hyrinät eivät ole Haettavissa, ne Ilmestyvät.
Eikä siinä auta muu kuin mennä sellaiseen paikkaan mihin ne ilmestyvät."

- Nalla Puhin filosofia -

Urkkiko se, oletko se sinä?

Pahoittelen ystäväni että jäit naapurustoluettelosta, ansaitsetkin oman otsikon.

Sinä senkin kelmi, tulet ja menet. Välillä huomaan sinun katselevan ihmetellen minua. Tiedät enemmän minusta kuin minä sinusta.

Luulenpa että se olet sinä, jonka asunnolla olen käynyt tutkailemassa, mutta senhän sinä tiedätkin. Kiitän kun olet sallinut jälkikasvusi tulla naapuriksi ja tervehtiä meitä ihan lähietäisyydeltä.

Ja olitko se sinä jo vuosia sitten joka saatteli soutuvenettämme kun Raijan kanssa vietimme lokakuisen yön saaritulilla. Silloin kutsuimme sinua Urkiksi - se oli se kalju joka kiilteli arvokkaasti.

Pahoittelen lähimmäisesi poismenoa, toivottavasti olet tavannut uusia kavereita tänäkin kesänä.


Tulkoon oikea talvi, aikaiset jäät ja paksuja lumikinoksia. Nähdään vielä tässä syksyn mittaan.

Kalaonnea!

Parhaat naapurit

Onni on hyvät naapurit, saarinaapurit ovat parhaita. Nautin suuresti tästä seurasta. Paljon on tapahtumia ja yhteisiä jutustelua.

Aamuisin istahdan ulos katselemaan ja kuuntelemaan. Aamiainen yleensä venyy koska aina on joku ääni tai tapahtuma jota on tarkemmin tutkittava. Kuvattavakin.

Iltaisin kuikan huuto on hyvän yön toivotus.

Syksy tuo omat äänensä kun linnulla on jo kiire talven valmistelussa ja jokunen satunnainen matkaajakin sattuu paikalle.

Ja sitten vielä syksyn viimeiset kukat, kukat värittävät maisemaa yhdessä alkavan maaruskan kanssa.

Muiden naapureiden kanssa onkin sitten kiirempää jos haluaa tervehtiä - koska kyllähän minä heille paljonkin juttelen. Toivottelen hyvää päivää huomenta. Näin syksyllä kiittelen kuluneestä kesästä ja toivottelevan tervetulleeksi ensi keväänä uudelleen.

Poikanen on suojassa, kun vanhemmat kalastavat ulapalla.

Kun tuulihaukka muutama vuosi sitten muutti rajanaapuriksi, niin vähän sille sanoin etteikö sitten söisi kaikkia tinttejä, koska meillä on syksyisins tapana pitää pähkinäjuhlia tinttien kanssa. Onhan noita pieniä lintuja jäänyt toverikseni haukan tulon jälkeen. Eikä se niin auvoista ole sen haukankaan elämä, koska parina vuonna ainakin korpit ovat käyneet tyhjentämässä sen pesän. Siitähän minä sitten korpeille ja variksillekin haastan, että oliko pakko...

Majaville minä vähän motkotan, että kuinka heistä kyllä pidän, mutta mielestäni innostuvat liikaa haapojen kaatamisesta.
Tälle perheelle joka keskenään jutellen siirtyi iltavuoroon puuhiinsa, en voinut pahalla sanoa mitään. Kuuntelin heidän jutusteluaan. Ymmärsin, isän on perheelleen evästä talveksi kerättävä.

Yksinäisen sorsan puolesta olen tosi onnellinen, se on löytänyt kumppanin. Siitä meillä riittää paljon tarinaa. Se poikaystävä on vielä vähän arka, neitosorsa itse on rohkea, on ollut loppukesän rannassa vaatimassa leipä. Se huutaa sieltä ja minä huutelen takaisin, että tullaan tullaan kun keritään. Välillä myös pahoittelen heidän päiväuniensa keskeytymistä kun vahingossa törmätään laiturille heitä huomioimatta.

Unikuviksi jätän hetket kun pienet linnut puuhastelevat pihapuissa, kun majava lipuu tyynessä vedessä.







Seitani on siellä, vähän yrmy kuten minäkin. Voimakivi.




Tulettehan takaisin.