Terapian tarpeessa

Huh, huh. Kuvallisen terapian tarpeessa kipeästi juuri tänään.


Sitä se työn tekeminen saa aikaan, ajatukset harhailevat pois harrastuksista ja vapaa-ajasta. Tänään sain kevyen happikadon aivoihini ja tuijotin typertyneenä lentolippuja Ivaloon ja takaisin, ne näyttivät olevan aivan väärille päiville!

Koko draaman kaari kaikkine tunteineen tuli käytyä läpi parissa tunnissa kun selvisi että tuijotan viimevuoden lippuja ja tämän vuoden lipuissa on aivan oikeat päivämäärät. Sellaisetkin löysin, liput joissa vuosiluku 2016.

Inari, kaamoksen elokuvat - täältä tullaan!

Räps, viisi minuuttia

Huomenna päivä on viisi minuuttia pidempi kuin tänään.

 

 

 

 

 

 

 

Tiklit ja saukko

Tässä syksyn mittaan vähän kyttäilyt tikleja kun niitä tiesin täälläpäin liikkuvan. Tänään ne löysin vaikken edes etsinyt. Olivat vastassa heti kun nousin autosta, välillä tiemme erkanivat, mutta vielä yksi lintu tuli minua parin tunnin päästä saattelemaan auton luokse takaisin.
Olipas kiva näkymä. Ohdakkeilta toisille ne vikkelästi liikkuivat. Liiankin vikkelästi, aika vaikea kuvattava. Lintu heilu, ohdake heilu ja kamera huurussa pakkasessa ja silmälasit huurussa ja minä ihan huuruinnoissani.

Todistusaineiston kuitenkin sain kameraan, on ne kauniita!

Kuvausassistenttini kanssa siirryimme muihin maisemiin ja auton ikkunasta silmiini osui musta möykky jään reunalla. Kriik, jarrut ja ryntäys rantapusikkoon.

Se meidän saukko oli lounastamassa jään reunalla.

Monta sukellusta ja ruokailua pääsin seuraamaan. Siinä ei pitkään viipynyt kun aina uuden saaliin kävi pinnan alta hakemassa, muutamia sekunteja.

Ruokalistalla näkyi olevan myös sammakko.

Pakkanen ja lyhyt päivänvalo pitää eläimet kiireisinä, ihmiskatselija kiittää ja poistuu paikalta.

Pakkanen kuljettaa koskelle

 

Tämä kaikki kauneus keskellä kaupunkia.

Kylmää ja kaunista

Jäälle, karvahattu päähän, mittari hujottaa - 25 asteen kieppeillä.

Paikallinen ammattikalastaja näkyy kauempana pyydöillään. Muuta liikettä ei näy. Jää möyryää, rutisee ja paukkaa.
Nämä on niitä päiviä kun talvi on väkevimmillään. Otan ilolla vastaan.

Torpan pihapiirissa linnut yrittävät säilyttää lämpönsä ruokintapaikan antimilla, on vilinää läskipalalla koivun kupeella.

Auringon laskiessa, punaisessa hämärtyvässä iltapäivässä näemme kun kettu juoksee lahden suulla, pysähtyy hetkeksi kun kuulee jotain. Kääntyy takaisin pieneen saareen metsän suojaan.

Me lähdemme kotiin.

Retki luistellen

Pitkän, pitkän odotuksen jälkeen saapui pakkanen, pisti kannen järveen ja sitähän tässä oli odotettu.

Sinnepä siis, hengittämään avaruutta. Aamuhämärissa rannassa puhkui kylmä viima koillisesta.
Minä ajelin potkurilla, toiset luistelivat. Lilli tassutti.

Lähdettiin saarten suojiin tuulta karkuun, ihmteltiin kylmää ja ihasteltiin auringonnousua.

Aurinko nousi, pilvet punersivat. Evästauolla läikyteltiin teet vaatteille ja näin vilahduksen tuuheasta ketunhännästä kun kettu juoksi lahden poikki vastarannalla.

Tuuli tyyntyi, tuli lämmin ja kuuma potkutellessa kohti kotirantaa. Talvi yllätti, ei ollutkaan kylmä pohjoinen puhallus. Oli lempeä tuulahdus tulevista hienoista hetkistä jäällä.