Harmaahelle

Helteisen päivän aamulenkki soutaen.

Päivän perhoset - aamun avaus

Päivän perhoset saaressa. Sinisiivet aloittavat lentoansa, ensimmäisenä tuli pihaan kansallisperhosemme paatsamasinisiipi.

Kevään airueet sitruunaperhoset alkavat olla jo matkansa päässä, siivet repaleisina ne vielä kauniina loistavat ja kiihkeästi lentävät. Tästä voisi jotain elämän vertauskuvaa hakea jos sellaista miettisi.

Iloista on ollut ohdakeperhosen kohtaaminen, näin Varkaudessa ja nyt tupsahti tänne saareenkin. Ajatella, tulevat jostain tuolta välimeren maista tai Saharasta. Että sitä pienikin pystyy suotuisissa olosuhteissa aika koviin suorituksiin. Elämään tästäkin jotain, jos haluaa.


Ja kuten aamun avaus kuuluu päättää niin että jos mekin kuten perhoset, eläisimme sen hetken kun olemme.

Neitoperhonen

Kangasperhosia oli koko maailma täynnä. 

Ohdakeperhonen

Sitruunaperhosen lento on lähellä loppua, vielä siivet kantaa.

Paatsamasinisiipi lähti mustikkaan.

Metsämittari

Suruvaippa

Sumussa Saimaalla

Mielenkiintoinen kesän aloitus. Pari päivää saaressa aikalailla sumuisissa tunnelmissa. Esimmäinen ukkonen jytisi eilen sumun sisällä ja nyt juuri kirjoittaessa taivaalla kumisee.


Hienoahan se on - sumu. Nyt varsinkin kun ei ole taikataulua, ei tarvitse miettiä voiko veneellä liikkua. Eilen piti ihmisen tulla tyköni saareen, mutta koska hänen olisi pitänyt poistua jo tänään päivällä niin peruin vierailun ja oikeassa olin. Ei tuossa sumussa meikäläinen liiku veneellä. Kerran liikuin ja se riitti.

Kyllä siellä reitillä joku meni ja tietysti laiva.

Valokuvaaminen on haastavaa kun kamera ei meinaa löytää mitään mihin tarkentaa, mutta kuvista tulee hienoa akvarelleja.

Tässä menee laiva.

Eilen auringonlaskun aikaan näin valon pilkahduksen ja kiirehdin maisemakalliolle.

Tänään päivällä sumupilvet liikkuivat nousevan tuulen mukana, välillä oli hyväkin näkyvyys, hetken päästä jälleen olin vain sumun keskellä.

Odotan aurinkoa, näiden sateiden jälkeen luonto räjähtää kesään, kukkaan ja tuoksuihin.

Kotimatka

Viipyilin vielä päivän sulilla vesillä ja soutelin reviirini, samalla asialla oli muitakin.

Illan suussa hyvästelin saareni ja katselin maisemakallioni vesiltä päin.

Pian nähdään taas.

Kiitos maailmankaikkeus näistä päivistä. Kaksi päivää kotonna ja flunssakuume nappasi naisen levolle. Alkaa jo tympiä sisäilma.

Nyt se sulaa!

Aika saaressa on loppusuoralla. Lopullisesti iso järvenselkä aukesi tänään. Jäätä on vielä pohjoisrannoilla ja lahdenpohjissa.

Reipas itätuuli on ajanut jäälautat venerantaani, joten tänään soutuvene on levännyt. Eilen illalla päästiin jo pienelle soudulle.
Yksi ihmisen parhaista paikoista on kyllä soutuvene, sen sanon.


Tämä saarikevät on ollut intensiivinen kokemus. Olen elänyt omassa kevätkuplassa, luonto on hellinyt. Minulle on suurella kauhalla tarjoiltu luonnon kauneutta. Valot, värit, tuoksut on juuri sitä mitä toivoin kokevani.

Eräänä päivänä sulaa vettä oli niin paljon että tunsi veden tuoksun. Kuiva, lämmin kangasmetsä tuoksuu kesältä. Puupinolla tuntee puiden tuoksu ja kun kirves halkaisee tervaspuun niin sitä on pakko tuoksutella.


Valot, aah. olen tilassa jossa kaikki myllertää. Valokuvia on runsaasti, on vain kuvattava. Vielä ei voi jäsentää kokemuksia eikä kuvia.


Jään värit eri vuorokauden aikana olivat aivan maagista. Sellaista en ole päässyt aiemmin kokemaan. Kuu oli valaisemassa monta yötä, jäällä hehkui.

On ollut lämmintä, tyyntä, on laitettu kevättä koko rahan edesta, hidastettuna.

Olen niin täysin ollut tässä luonnossa mukana että aivan väsyin, parina päivänä on välillä pitänyt rentoilla tietokoneella ja hömppäohjelmilmien äärellä - toki niin että ikkunasta näkee ulos.


Kuuntelen radiosta Reijo Taipaleen muistoksi hänen aiemmin tehtyä haastattelua. Tajuan että mökillä tunnelmailtoihin on monta vuotta liittynyt heinäkuu, täysikuu ja tangomarkkinat radiossa, niitä kaihon hetkiä jotka hieno tanngo voi tarjota.


Nyt tänään Satumaa saa minulle aivan uuden merkityksen.

Perusporukat

Muutaman menneen päivän aikana on tehty kevättä valmiiksi.

Lintuja on tullut, kaikki ne peruslintuni tässä ovat nyt paikalla. Kurjet ja joutsenet liikkuvat vielä manteereella.

Tänä aamuna joutsenet olivat ensikertaa luhdassa ruokailemassa.

Onhan tämä tämä erityisen paikka tältäkin kannalta, tuo luhta sulaa aikaisin ensimmäiseksi sulaksi tähän lähimalle. Verannalta olen napannut kaikki nämä kuvat ruovikon elämästä.



Kyllä, valmista alkaa olla näiltä vesilintujen osilta. Nämä ovat ne jotka päivittäin kesällä tapaan.

Ehkä joku vierailija vielä pistäytyy kun muutto edistyy.

Laivan laineet saavat väylän reunat aaltoilemaan. Se oli hauskan näköistä.

Olinkin kuulevinani kuikan äänen, aamulla huomasin sen uivan väylää pitkin.

Illan hämyssä lensivät kurjet suoraan niemeni ylitse ja esittivät iltaballadin luodolla. Tanssin ja laulun jälkeen siirtyivät toiseen saareen.