Kuinka koira opetetaan olemaan repussa

Tänään Lilli liittyi uudeksi jäseneksi talvikalastusporukkaamme. Niinhän se meni kuin vanhalta tekijältä. Matkat sai tallustella itse joukkueessamme, mutta avannoilla touhuamisen ajaksi pistin hänet reppuun lämpimään lepämään. Nyt paljastan tämän salaisuuden kuinka koiranpentu opetetaan reppumatkustamiseen. Se menee näin: otetaan reppu ja yksi koiranpentu, laitetaan pentu reppuun ja sanotaan "oo nyt siinä, niin et palele etkä hyppele avantoon" . Sitten se on siinä, se tököttää siinä villahuivin sisällä repussa vaikka välillä lasken repun hankeen odottamaan kun touhuan jotakin. Välillä silmät vähän lupsahtelee kiinni ja vetäisee pikku tirsat mutta on tikkana hereillä kun jäälle pötkähtää kolme kertaa Lillin kokoinen hauki.

Pasi on tietysti maailman viisain koiraeläin, mutta kyllä Lilli tulee hyvänä kakkosena.

Kun meidän Lilliin masennus iski

Oi,oi, meidän Lillin elämäntarina on kokenut huomattavan murheen aallonpohjan jota kyntäen pieni pentunen urheasti selvisi kuitenkin tästä päivästä.

Katsokaas kävi näin:
Pikkulillin maailman keskipiste, elämän riemun antaja, Pasi-setä lähti töihin. Meidän prinsessamme masentui aivan, ulkona vain istui lasittunut katse silmissään. Autosta ei halunnut kopistansa ulos ollenkaan. Elämä vain ei ollut elämisen arvoista :o(

- Näin minulle isyyslomalta huolestuneena raportoitiin. "Mikä Lilliä vaivaa?"

Näin kului minuutteja, minuutit muuttuivat tunneiksi. Tunteja oli kolme ja sitten Pasi tuli töistä! Hepuliaalto pyyhkäisi läpi kotimme myrskytuulen tavoin. Kaikki oli jälleen hyvin.

Lilli on taas oppinut jotain

Pikkulilli on pikkuisen kurkistellut heppoja. Isyyslomalainen ei kovasti innostunut lantapalleroiden maistelusta, vaikka ne kuuluvatkin kunnon koiran ruokavalioon.
Tallilla saa järsiä myös porkkanoita, Pasin vanavedessä varmaan pian myös oppii himoitsemaan hevosten rehuja. Ulkona tarhassa olevat hevoset olivat hassun kiinnostuneita sylissä istuvasta pentusesta, korvat hörössä kurottelivat aidan yli.

Pikkuinen on syntynyt reissulilliksi, automatkailu tuntuisi olevan kovin mieluissa. Heti kotimatkasta lähtien on nukkunut kun auto liikuu ja näin jatkuu. Uudessa pentuhäkissa Pasin vieressä on mukava matkustella.

Isyyslomalainen kertoi että pienilillukka on taas oppinut uusia asioita. Jes! Lillipilli osaa nostaa jalkaa pissatessa :o)

Savu-tätikö sen on kaukona opettanut?!

Iltavuorossa

Lilli osallistui tänään aktiivisesti ja tarmokkaasti tyttöjen pienryhmätyöskentelyyn.
Paino sanalla aktiivinen ja tarmokas.

Kiirettä pitää

Isyyslomalainen on saanut pienen hengähdystauon kun Lilli itse lähti töihin.
Tässä on meneillään viikon toinen tapaaminen ja kuten kuvasta näkyy nuorisotyö on Lillillä hyvin tassuissa - vain kahvikuppi puuttu kuvasta :o)

Sitten on pitänyt käydä tallilla tutustumassa hevosiin, sitten on pitänyt käydä mummolassa ja toisessa mummolassa ja lapsilassa. Sitten on pitänyt käydä metsässä riehumassa ja sitten on pitänyt leikkiä russelikaverin kanssa ja voi hyvänen aika sentään... on lapsella kiireistä elämää!

On pitänyt ottaa vastaa naapureiden ihastelut ja työpaikan yllättyneet kiljahdukset ja pusittelut.
Mutta mikään ei saa tätä tyttöä hämmentymään, kun mennään autoon, nukkuu. Kun on uusia ihmisiä, rakastaa niitä, kun on uusi paikka - tutkii uteliaana. Edes ovikello ei reaktiota aikaan. Sehän soikin meillä ehkä kerran kuussa, eilen sattui juuri se päivä.

Tänään kuulin kun isyyslomalainen yritti salassa supatella Lillille: voi sinua pieni, olet napannut sydämeni.
Hmm... Pentu on napannut isyyslomalaisen viereensä lattiapedille. Sinne suloiseen sekamelskaan me päädyimme koko porukka.

Saimme pikkulillin, se vei koko käden

Viikko takana, isyyslomalainen sanoi että huh-huh, kova viikko.
Tuli vaan mieleen että jaa... mites se menikään... onkos meillä joskus ollut pieniä lapsia.

Elämän Valo tassutteli perheeseemme ystävänpäivänä!

Sen on pakko olla hyvä enne.

Onhan tässä valoa kaivattukin, hyvästi hitaat hämyisät rauhalliset illat sohvan nurkassa.

Pennulle kutsumanimen sai päättää Lassi 5 v. ja Viljami 6. Lilli täällä siis töpsöttää.

Pasin vanhuus ja viisaus on suurempaa viisautta kun edes kuvittelinkaan. Suurta rakkautta pentua kohtaan ei ollut heti havaittavissa, mutta nyt jo yhdessä olo sujuu hyvää koirien kieltä rupatellen. Lilli kimittää ja nalkuttaa, naukuu kissana ja vikisee - Pasi urahtelee ja mouruaa.
Jotenkin tuntuu niin kotoisalta.