Saimme pikkulillin, se vei koko käden

Viikko takana, isyyslomalainen sanoi että huh-huh, kova viikko.
Tuli vaan mieleen että jaa... mites se menikään... onkos meillä joskus ollut pieniä lapsia.

Elämän Valo tassutteli perheeseemme ystävänpäivänä!

Sen on pakko olla hyvä enne.

Onhan tässä valoa kaivattukin, hyvästi hitaat hämyisät rauhalliset illat sohvan nurkassa.

Pennulle kutsumanimen sai päättää Lassi 5 v. ja Viljami 6. Lilli täällä siis töpsöttää.

Pasin vanhuus ja viisaus on suurempaa viisautta kun edes kuvittelinkaan. Suurta rakkautta pentua kohtaan ei ollut heti havaittavissa, mutta nyt jo yhdessä olo sujuu hyvää koirien kieltä rupatellen. Lilli kimittää ja nalkuttaa, naukuu kissana ja vikisee - Pasi urahtelee ja mouruaa.
Jotenkin tuntuu niin kotoisalta.