Miksei kukaan?

Vaikka kuinka usein käyn täällä katselemassa, niin kukaan ei ole bloggaillut tähän yhtään mitään Lillin kuulumisia. Kummallista kerrassaan. Eikö ne ajatukset siirry tänne vain voimakkaasti ajattelemassa?

Me ollaan Lillukan kanssa niin voipuneita kovasta työnteosta. Tai minä olen, Lilli ei. Lillukalla tuntus olevan ihan kivaa, töissä ja kotona ja harrastuksissa ja joka paikassa.

Se on kasvanut niin kovasti, heipat vaan pentukoiralle, täällä on nuorisoikäinen tytönheitukka.

Huomenna vihdoin ruhtinaallinen kolmen päivän vapaa ja Lilli pääseekin sitten lomanviettoon. Juhannuksen jälkeen työhön tarvitaan kokemusta ja kärsivällisyyttä eli Pasi lähtee remmiin seikkailemaan ja Lillukka jää entisen isyyslomaisen tänne viettämään elämää ilman sääntöjä :o)

Lillin työnkuvaa tulee tässä:










Lilli kurkistaa kanootin penkin alta!

Sateenkaaren päässä on kultaa

Luontaisetuja

Koska Varkauden kaupungin viisaimmatkaan päättäjät eivät ole vielä päättäneet maksaa Pasille ja Lillille palkkaa, on Lilli saanut luontaisetuja. Toivottavasti niistä ei sentään tarvitse maksaa veroa, ja jos pitää - maksamme ne työsuhdemakkaran palasilla.
Lilli sai aiemmin yllätyksena hienon työsuhde pedin. Siinä kelpaa lepäillä raskaan työn lomassa (...fanit kieppuvat ympärillä.)






Päivänä eräänä Lilli lähti myös shoppailemaan itselleen työvaatteita - ihan kaupunkiin, keskustaan.
Hienot työliivit on nyt valmiina, ei niistä vain vielä kuvaa ole.
Muuten Lilli tykkäsi shoppailusta yhtä paljon kuin emäntäsäkin, eli ei. Edustavia kuvia ei tullut, vaate ei paljon kiinnostanut, sen sijaan herkullisia luita killui nenän edessä! Nam!

Ensi-iltansa työvaate sai puistotapahtumassa, jossa Lilli edusti kunniakkaasti kaupungin työväkeä. Rapsuttajia riitti parin tunnin ajan jonoksi asti.
Huipusti Lilli hoiti tehtävänsä, eikä hullu hulina sitä paljoakaan häirinnyt.
Hieno, reipas työläinen.