lauantai 3. syyskuuta 2011

Menin metsään ja se puhui

Maailman järkkyessä - kun turvallinen ja vakaa arki on muuttunut epävarmaksi ja tulevaisuuden kirkas näkymä onkin hämärtynyt tuhruksi - silloin pienet varovaiset askeleet vievät kuitenkin eteenpäin. Olen siunattu läheisillä ihmisillä, ystävillä ja yhteisöllä, siksipä tiedän ettei niin pahaa päivää tule, etten pehmästi kaatuisi, leijuisi turvaan ja lopulta nostettaisi lempästi jaloilleen. Metsä kertoo juuri sen tarinan mikä on tarpeen kuulla ja nähdä.

5 kommenttia:

  1. Suojia, turvaverkkoja, piilo- ja lepopaikkoja, turvallisia vierustovereita..

    VastaaPoista
  2. Ja kohta tunturin tuulet helpottamassa. Ei paina silloin askel eikä mieli. Ihanaa kun päästään taas yhdessä reissuun!

    VastaaPoista
  3. Naurattaa jo ajatuskin :o)

    VastaaPoista