Kaikesta huolimatta taidan rakastua marraskuuhun. Näinä päivinä olen pystynyt olemaan ulkona myös valoisaan aikaan, siksiköhän marraskuukin tuntuu nyt aivan siedettävältä - epätavallisen hyvältä. Kauniilta.
Kauneus kuiskaa hiljaa, värien sävyt ovat rauhalliset, metsässä kulkiessa kuuluu vain hiljaisuus ja laittaa kulkemaan hiipien. Metsä rauhoittaa ja näyttää hennot sävynsä, pienet yksityiskohdat jotka nyt saavat loistaa kun kesän yltäkylläisyydessä muutoin jäävät huomiotta.
Marraskuu on tehnyt palveluksen, hidastanut tahtia.
Puiden oksissa jo uudet silmut odottavat kevättä.
Voi miten kaunista! Tuo on varmaan niin totta, kun saa olla ulkona on marraskuu ihan erilainen kuukausi.
VastaaPoista