Oikein onnistunut reissu. Hauskuutta ja iloa riitti, mikä minusta on juuri patikoinninkin tarkoitus. Parasta oli ehdottomasti vaihtelevat säät!
Oli hellettä, sadekuuroja ja raekuuroja. Viileätä ja sopivaa. Yhden tunturietapin saimme kävellä ylhäällä täydellisessä murkussa. Näkyvyys muutaman kymmenen metriä. Se oli hieno kokemus, mittasuhteet heittävät aivan häränpyllyä. Pienet risut näyttävät puilta ja ilmansuuntaahan ei tajua ollenkaan. Komppassit onneksi toimivat. Ainakin toinen. Hyvin osattiin silti juuri sinne minne oli tarkoitus.
Toinen - ei koskaan ennen - kokemus oli raju ukkonen pariinkin kertaa. Voi että, se tunturin rinteissä jytisee ja kumisee ja paukkuu, pitkään möyryään. Aivan hienoa! Teltassa lämpimän lounaan parissa ja oven raosta välillä ihailimme värejä. Raekuuro paukutti teltan kattoon voimalla!
Helle laittoi meitä uimaan ja kahlailemaan paritiisimaisiin kurun lammikoihin ja puroihin. Lillikin seista tojotti vedessä heti kun sitä vain löytyi.
Suurmaisema tunturimerineen on aivan ylivertainen, eihän sitä näe missään muualla.
Sinset tunturit jatkuvat horisonttiin, sitä ei väsy katselemaan. Valo vaihtuu jatkuvasti.
Pienmaisetkin vaihtelevat, on metsää, kurua ja tunturinkuvetta, jonne voi telttansa laittaa. Koettiin taas pieni siivu, ehkä joskus lisää.
Lähtisin.
Ps. I love my risukeitin and I love my rinkka
(Kiitos lainasta Lotta!)
Upeita Kuvia!
VastaaPoistaLähtisin minäkin, varsinkin kun en ole tuolla ennen käynyt.
VastaaPoistaOijojoijoijoijoi. On teillä ollut sikahienoa!
VastaaPoistaEipä kestä, rinkan lainasta nimittäin. :) Hyvä kun on käyttöä, ettei ihan homehdu kellarikomeroon. Tosi hienoja kuvia, on varmasti ollut rentouttava reissu.
VastaaPoistaUpeita maisemia. Riekonmarjakin näyttää saaneen jo syysvärin. Reilun viikon päästä tuonne.
VastaaPoista