Enää 20 päivää talvipäivänseisaukseen.
Tavallinen arkipäivä, vapaata töistä. Lintuja, koira ja metsäretki. Sieniä poimin, syksyn jo pakastamia jättimäisiä suomuorakkaita. Niitä voi kuulemma käyttää värjäykseen, kaverille keräsin. Tuli tonttumainen olo kun kuljin säkki selässä pitkin metsää.
Niin, arkipäivään kuuluu jokunen huoli ja murhe, ne kulkevat takaraivossa matkassa. Rauhallisesti kuitenkin, luottaen siihen että elämä kantaa.
Aamu alkoi iloisella naurulla kun pikku-koira kietoutui puuhkaksi eläkeläisen kaulalle ja antoi perusteellisen aamuhalauksen ja pesut.
Aamulla tuuli lainehti lahdella, päivällä aurinko pilkisteli taivaalla, oli pirteä hetki.
Räkättirastaiden parvi rupatteli metsän uumenissa. Illan suussa tyyni vesi jäähtyi ja lahti sai pitkälti uutta jääpeitettä.
Poukuttelin avannon auki, saunaa lämmitellessä joutsenet olivat matkalla etelään.
Varpaat kipristellen kipitin avantoon kuunvalossa.
Taas aivan loistavia kuvia, juuri sopivia tekstin tueksi. Pohjimmiltaan onnellisen ihmisen ja koiruuksien elämää :)
VastaaPoistaSuoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on.
PoistaMinä lasken myös päiviä. Ei mene kauan kun alkaa valostua. Eikä mene kauan siihenkään kun nuo joutsenet lentävät takaisin.
VastaaPoista