Ajattelin että kipaisen kaupungilla asioilla kun autokin on laitettu kulkemaan vaikka pakkanen roimii lähellä kolmekymppiä.
Ajattelin että käyn kameraliikkeessä hoitamassa rästissä olevia asioita, pitää ottaa kamera mukaan liikkeeseen.
Ajattelin kurvata pienen kosken kautta. Sitten ajattelin kurvata ison kosken kautta. Kävelin ja vähän palelinkin koska oli vain kaupunkilaisvaatteet päällä.
Ajattelen, siis olen.
Harakka lauleskeli puun latvassa, sitä kuuntelin ja ajattelin että harvaa huomaa harakan laulavan.
Tintti lämmitteli ja pörhötti itseään auringossa. Vieressä silmi jo odottaa kevään lämpöä, pulleana sekin. Ajattelin toukokuun vihreää ja ensimmäisiä kukkasia ja kaikkialle tulevia lintuja. Avoimesta akkunasta kuuluvaa peipon laulua.
Ei minulla ole mitään näitä näkymiä vastaan. Pakkanen on kaunis, vaarallisen kaunis. Sitä ei voi jättää huomiotta.
Ajattelin niin paljon koko päivän etten ikinä kerennyt sinne kameraliikkeeseen mennä.
Nyt illalla ajattelen lempeitä ajatuksia läheisiä kohtaan sekä lämpimiä ajatuksia niille jotka tänään surevat menetyksiään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti