Eikö ole elämisen arvoista,
kun kaikkien yksilöllisten kipujen jälkeen,
kun kaikkien yhteiskunnallisten kärsimysten jälkeen
voit vaeltaa housunlahkeet käärittyinä
alas kuiskailevaan rantaan,
ja ennen kuin varpaasi tavoittavat veden viivan,
saat kääntyä ja katsoa:
harmaa lato nauraa
akannauruaan
heinäkuussa
korsia suupielessään.
Viljo Kajava; Ennen iltapäivää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti