Kun on pyörinyt unettomia öitä ja huolta tulvinut kehoon, eikä se poistu vaikka pois yrittää ravistella. On niitä huolia joihin ei itse voi vaikuttaa - tajusin että on todellakin aika päästä oikeaan metsään.
Eikä sitä sitten paljon tarvitse, on talven ihmemaa, aikaa ilman kelloa.
On pari koiraa kumppanina ja kävelyä ilman päämäärää.
Metsään jäi kasa murheita, tilalle sain teeriparven puiden latvoissa. Ihan hyvä vaihto.
Aina kiitän poistuessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti