maanantai 11. helmikuuta 2019

Katsomossa



Niinä iltoina ja öinä kun nukahtaminen on vaikeaa niin sijoitan itseni saaren.

Mielikuvissa istun terassilla siinä tuolissani ja annan luonnon tulla tyköni.

Siinä on se paikka mistä ei juuri ole tarvetta liikehtiä. Kuulen ja näen. Aistin kaikilla asteilla.

Lintujen ja norppien ja hirvien lisäksi tykkään katselle ohikulkevia veneitä, kiinnostavat veneet ja laivat päätyvät usein kuviinkin.


Tämän pimeän helmikuun päivän kunniaksi kutsun teidät vierelleni terassin tuoliin. Istuskellaan yhdessä ja katsellaan mitä ympärillä tapahtuu.


Vanhat laivat ovat aina mielenkiintoisia.


Joutsen on lähinaapuri.


Veto-5 vie kuljettaa onkijoita.

Laivat täytyy aina huomioida ja katsoa.

Harmaahaikara vierailee yleensä keväisin tai syksyisin

Kauris ilmestyi pihaan, katsoi minua hetken ja lähti uiden pois.


Hirvien uintireitti on siinä nenän edessä.

Kuikat asuvat selkäni takana lahdessa.


Kumpi väistää?

Google kertoi että tämä laiva on aiemmin  toiminut Hollannin meripoliisien partioaluksena ja lippulaivana.

Yleisö seuraa tapahtumia herkeämättä

Härkälintu on uusi tulokas näillä rannoilla.

Kesän poikasia riittää pihapiirisssä.

Rantasipi on rantavahtina.

Meillä on norppien kanssa onnellinen yhteiselo.

Tuulihaukan pesä on saaren keskellä männyssä.

Muuttoaikaan saan seurailla hanhien muuttoa.

Kesäyön uimarit

Öinenkin maisema pitää otteessaan.


Kysyvät vielä minulta että minä minä saaressa teen. Eikö aika tule pitkäksi tai sitten toinen kysymys miten nuo polttopuut on edelleen tuossa kasassa. No on vähän kiire.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Saukko ja minä, kumpi oli uteliaampi



Varkauden kaupunkialueen virrassa on hyvin mahdollista nähdä saukko. Tarvitaan vain hyvää tuuria ja ehkä muutama käynti virtojen rantoja tähyten. Usemmiten olen nähnyt niiden vipeltävän kaukaisuudessa jään reunalla juosten tai uiden määrätietoisesti jotain kohti.





Rutosti hyvää tuuria tarvitaan siinä, että näkee saukon silloin kun on matkassa valokuvaajatoveri jolle toiveikkaasti olen puhunut parin päivän takaisesta saukon kohtaamisesta. Esitän tietäväni jotain saukkojen mielenliikkeistä ja melkein takuulla lähdemme virralle. Minulla on tapana kiitellä luontoäitiä kaikesta jo saadusta ja esittää pieniä toiveita, mutta lupaan myös tyytyä siihen mitä annetaan.



Aikamme käveltyämme ja nähtyämme saukkojen jälkia muualla katsemme joutsenia, variksia, naakkoja, harakoita. Ei näy saukkoja, ei näy.

Pois lähtöä jo tehdessämme huomaan jään reunalla makaavien joutsenten reagoivan johonkin, joutsenet varoittavat ja samassa jään vieressä käy pyörteet ja harppauksella olemme näkymän peittämän lumikinoksen päällä ja huomaamme saukkojen uivan aivan edessämme.

Kun ne sukeltavat, otamme pari vieltä pari askelta ja olemme upota lumeen, mutta eipä haittaa. Saukot tuijottavat ja me tuijotamme takaisin.

Käyvät välillä muualla, tulevat takaisin. Uivat erilleen, kuulimme selvästi niiden yhteysäänet. Seisoimme hiljaa paikallamme ja katselimme livenä tätä Avaraa luontoa.











Muutaman minuutin tiemme kohtasivat, paljon pitempään kestää riemu tästä kohtaamisesta. Oli synkkä ja pimeä päivä. Kirkkaaksi muuttui.