perjantai 1. helmikuuta 2019
Saukko ja minä, kumpi oli uteliaampi
Varkauden kaupunkialueen virrassa on hyvin mahdollista nähdä saukko. Tarvitaan vain hyvää tuuria ja ehkä muutama käynti virtojen rantoja tähyten. Usemmiten olen nähnyt niiden vipeltävän kaukaisuudessa jään reunalla juosten tai uiden määrätietoisesti jotain kohti.
Rutosti hyvää tuuria tarvitaan siinä, että näkee saukon silloin kun on matkassa valokuvaajatoveri jolle toiveikkaasti olen puhunut parin päivän takaisesta saukon kohtaamisesta. Esitän tietäväni jotain saukkojen mielenliikkeistä ja melkein takuulla lähdemme virralle. Minulla on tapana kiitellä luontoäitiä kaikesta jo saadusta ja esittää pieniä toiveita, mutta lupaan myös tyytyä siihen mitä annetaan.
Aikamme käveltyämme ja nähtyämme saukkojen jälkia muualla katsemme joutsenia, variksia, naakkoja, harakoita. Ei näy saukkoja, ei näy.
Pois lähtöä jo tehdessämme huomaan jään reunalla makaavien joutsenten reagoivan johonkin, joutsenet varoittavat ja samassa jään vieressä käy pyörteet ja harppauksella olemme näkymän peittämän lumikinoksen päällä ja huomaamme saukkojen uivan aivan edessämme.
Kun ne sukeltavat, otamme pari vieltä pari askelta ja olemme upota lumeen, mutta eipä haittaa. Saukot tuijottavat ja me tuijotamme takaisin.
Käyvät välillä muualla, tulevat takaisin. Uivat erilleen, kuulimme selvästi niiden yhteysäänet. Seisoimme hiljaa paikallamme ja katselimme livenä tätä Avaraa luontoa.
Muutaman minuutin tiemme kohtasivat, paljon pitempään kestää riemu tästä kohtaamisesta. Oli synkkä ja pimeä päivä. Kirkkaaksi muuttui.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ooh, mikä mainio kohtaaminen! :)
VastaaPoista