Synttärit!

Vähänkö hieno kakku!

Jauheliha-kananmuna sisusta peittää kermaviili, koristeena perinteiset HK-rinkulat
kaiken kruunaa ahvenkynttilät.

Juhlaväki kirjaimellisesti aisti suuren juhlan tunnun jo heti ovesta sisään astuessaan.
Päivänsankari myös aisti iloisena pussillisen lahjoja, pussin sisältönä broileria, kasviksia, luuta ja rustoja, paistettuna sekä raakana.

Juhlaväki alkoi painia, välillä vieras täräytti isäntää vähän käsilaukulla, kun isäntä alkoi olla liian innokas.
Vieras kuitenkin korvasi tämän kivahduksen välittömästi nuolemalla isännän korvat.

Pikkulilli oli iloinen Wäpän synttärijuhlista!

Kiitos Wäbä!

Wäpä!

TERVETULOO VAAN!
...sanoo Lilli.

Wäpä on 7-vuotias lapinporokoira joka vaihtoi kotia tänne lähelle meitä, sukuyhteisömme jäseneksi.
Virallisemmin tuota komistusta voi kutsua nimellä Pihlajamäen Carjalan Kauhu.
Wäpän sukujuuret juontavat tuonne Pohjois-Karjalaan ja niitäpä koiria olen minäkin matkoillani tavannut. Pieni tämä maailma, sopivan mukavan pieni.

Lillin kiiman vuoksi Wäpä on saanut odottaa kohtaamista jo kolme viikkoa, vihdoin tänään pääsimme - tai koirat pääsivät - temmeltämään vapaana metsään ja rantaan.

Wäpä oli ensin vielä hetken pitkässä liinassa, ettei vaan kipitä takaisin etelä-Suomeen, mutta eihän siitä ollut pelkoa. Lilli piti pojan tiukasti otteeseen, hemaisevilla liikkeillään ja kauniilla lauluääneellään.

Metsässä liikkui pieni ruskeaviiva ja sitä seurasi millin päässä isompi mustaviiva.
Vauhtia tällä pariskunnalla kyllä riitti.

Leikin jälkeen opeteltiin vielä olemaan veneessä ja käytiin pikkulenkki pöräyttämässä moottorillakin.
Oikein mainiosti sujui sekin uuden emännän turvallisessa otteessa.

Savuttaen matkaan, en sitten tohkeissani ottanut heti ryyppyä pois päältä.

Että tämmönen päivä!