Kesäyö kirjoittaa runonsa itse, ei ihmisen tarvitse kuin olla läsnä ja kokea.
Olimme rannassa odottamassa kuuta, saimme joutsenet.
Joutsenpari lipuili rauhassa ruovikossa, hiljennyimme jo hämärään,
me kaikki illan osallistujat.
Rauhaa häiritsemään saapui yksinäinen joutsen, se lensi paikalle ja yritti liittyä seuraan.
Yksinäinen sai vihaisen ja äänekkään häädön, hetken kaikki oli huutoa, hulinaa ja siipien pauketta.
Yö hiljeni jälleen. Joutsenet kiepuivat unilleen.
Ja sitten nousi täysikuu.
