19. perhospäivä

Kukkiva maa

  "Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
kuumaa ja värisevää ja hulluksi juovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!


Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa auringosta hourien -
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.

Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus!
Suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!"

- Katri Vala -

10. perhospäivä

KEVÄTTÄ KATSOMASSA

Hei humise kevähän tuuli
nyt halki hankien maan.
Jo korvani kiurun kuuli.
Käyn kevättä katsomaan.

Voin sukset jo aittaan kantaa.
Nyt pieksuni voitelen
ja kohti ulapan rantaa
käyn hiljaa, kurkkien.

Jo kaukaa äänet kuulen
nuo hurjat keväiset.
Kun rannalle ehdin, luulen
kaikk' irti on aavehet.

Kuin intohimot hullut
sydämissämme siitetyt
vapahaks olis äkkiä tullut
ja hyppelis hihkuen nyt.

Ja ilmassa vinkuu ja soipi
ja tuhannet siivet lyö.
Keväthenget ne karkeloipi
kevätlintujen siivet lyö.

Kun hiihtelin viikko sitten
ja tähysin seljälle päin,
helyn kuulin jäähilsehitten,
lumiaavikon aution näin.

Nyt jäätiköt sihisevät,
lepän norkot on puhjenneet.
Se saapui se toivottu kevät.
Ja kohisten käyvät veet.

Mut pälvillä, lammikoissa
on hilpeät, tuliset häät.
On arkainkin arkuus poissa:
kevättaistelut kuulet, näät.

Kun suokulaisurosta kaksi
noin naaraasta taistelee,
voit päästä todistajaksi
miten rakkaus villitsee.

Voit astua kohti niitä--
ne eivät sinua nää.
Vain hiukkasen siirtyvät siitä,
taas alkavat temmeltää.

Niin korvissa soipi ja helää.
Niin hanget höyryävät.
Niin jokainen mätäs elää.
Puut tuulessa hymisevät.



- Aaro Hellaakoski -

7. perhospäivä

“Mummot itkevät melkein joka päivä.

Ei se mitään, lapseni,

pahempi on jollei kukaan enää koskaan itke.

Prinsessan kyynelistä kasvaa liljoja, muistathan,

ja heidän suudelmistaan valveutuvat tyhmät prinssit.

Oi jospa mummojen silmistä hyppisi pieniä sammakoita,

ne ovat käyneet niin vähiin, niitä tarvitaan.

Oi jospa lohikäärmeet palaisivat sukupuuton maasta

jonne ne on ajettu,

jospa ne vaikka tyytyisivät mummoja popsimaan.

Niille riittäisi runsaasti ruokaa

ja kaikki olisivat iloisia.”

― Eeva Kilpi -

3. perhospäivä

                                Istun portailla 
                                vihellellen, 
                                            äkkiä havahduin:
                                            kesä oli tullut pihalle
                                            sanaakaan sanomatta.

                                               - Kai Nieminen -

Kiitos, mutta lisää

Luntakin vain koristeeksi koiran partaan,
tiukkaan tuijotan taivaalle ja lausun loitsun joka onnistuu,
kahdeksan hiutaletta leijailee kohti.
Kiitos kovasti, laitetaan vähän lisää.
Ripotellaan puiden oksille, peitellään hellästi maa.
Hyvästi hetkeksi, lepäile ja valmista uutta.
Tarvitsemme pajukissan ja leskenlehden että taas uskomme.